Tervetuloa!

Klikkasit juuri itsesi kirjoittaja, kirjastonhoitaja Mervi Heikkilän blogiin, jossa kerrotaan elämästä eri rotuisten lampaiden ja maatiaiskanojen kanssa sekä vaihtelevasti muistakin tärkeitä asioista, kuten huovutuksesta ja lankojen kasvivärjäyksestä.



lauantai 21. toukokuuta 2011

Kaikki on toisin

Minulla on loistava suunnitelma. Koska viime kesänä tunsin ajoittain olleeni työleirillä, enkä suinkaan lomalla töistä, aion olla tänä kesänä paljon viisaampi. Viime kesänähän minulla oli kalkkunoita, kanoja viiriäisiä sekä tietenkin yksi koira ja kaksi kania ja kissa. Eläimet oli ripoltu pitkin pihaa erilaisiin parviin ja tarhoihin ja ruokittavaa, juotettavaa ja kuivitettavaa riitti. Kaikenlaista tarhan rakentamistakin oli ja kasvimaa vaati osansa huomiosta sekä muu puutarha.
Tänä kesänä kaikki on toisin. Loistavan suunnitelmani ansiosta työmäärä vähenee olennaisesti. No, kalkkunoita oli tosin ihan pakko ottaa tällekin kesälle kymmenkunta, kun tuli rakennettua hieno tarha viime vuonna. Kanoja ja tipuja on tällä hetkellä kuudessa pienessä parvessa, sillä sattumoisin ruokakukkoja ei tietenkään voi pitää samassa kuin pääparvea. Lisäksi halusin niitä risteytyksiä, jotka munivat sinisiä munia, tyrnäväläisistä en voinut luopua ja pari kääpiö-kochinia tuli taas hankittua, kun oli lähellä kaupan. Hautomakoneesta on tullut paljon tipuja tai oikeastaan kukkoja, joita taas ei voi laittaa samaan parveen isompien kanssa.
Suunnitelmani ei oikeastaan koske koiriakaan, sillä niitä on tällä hetkellä tasan 100% enemmän kuin viime kesänä. Ihan pikkuruisena lisänä viime kesään verrattuna on nyt myös useita lampaita varattuna, mutta nehän ovat helppohoitoisia. Senkun vaan teen niille aitaukset, katokset ja syksyllä kunnostan toisen kanalan lampolaksi. Ja tietenkin kanit, viiriäiset ja kissa asustavat meillä edelleen.
Mutta olennaistahan on se, että en kylvä ollenkaan porkkanaa tänä vuonna. Pääsen niin paljon vähemmällä, kun laitan pelkästään perunaa, kurpitsaa, tomaattia ja sipulia. Lisäksi olen laittanut mansikkamaan katteeksi mustan kankaan.
Kun näinkin radikaaleja toimenpiteitä on tehty työn vähentämiseksi, odotan innolla tulevaa kesää ja uimarannalla lojumista sekä pitkiä iltoja terasseilla ystäviä tavaten. Ehkä ehdin lukea myös suurimman osan niistä kirjoista, joista muodostuu Pisan tornia muistuttava rakennelma yöpöydälleni.

2 kommenttia:

  1. Nyt kyllä hekotin ääneen, kun tätä postaustasi luin pidemmälle. Alussa kun luulin (vähän kademielellä jo), että olet rakentamassa jotain isoa ja hienoa, logistisesti hyvin suunniteltua eläinsuojaa, jolla vähennät rutiineihin kuluvaa aikaa puolella... Meillähän on kans se tilanne, että eläimiä on vähän siellä ja täällä, ja tottakai se lapio/kaura-astia/sakset/luuta/kottikärry on aina juuri siellä kolmannessa paikassa, missä itse juuri ei ole. Onhan tässäkin kovia suunnitelmia, miten remontoimme tilat sil viisiin, että kaikki eläimet ovat samassa tilassa, tavallaan, ja huoltotila on tiptop ja niin pois päin.

    Seuraavassa elämässä ehkä.

    VastaaPoista
  2. Kirsi: Juu, eikös ollutkin loistava suunnitelma? Joskus jaksan huvittua siitä, miten yritän huijata itseäni.
    Seuraava elämä on tosiaan ihan hyvä aika (vai paikka?) olla oikeasti fiksu.

    VastaaPoista