On karkauspäivä ja lomapäivä ja keskiviikko. Kanakko aikoi kirjoittaa, pyykätä, lämmittää taloa, lenkittää koirat ja leipoakin. Mutta kuinkas kävikään? Kanakko kirjoitti kyllä ensimmäisen version lyhyestä juhannussadusta vuoden kierrosta kertovaan kokoelmaan, mutta eipä siten juuri muuta.
Kanakko nimittäin kuuli taas huovan kutsuvan. Kuka voisikaan vastustaa tällaista kasaa?
Ei Kanakko ainakaan. Eikä pikku-Kanakko.
Tällä kertaa Kanakko päätti käyttää sinistä. Sininen ei kuulu lempiväreihin, mutta kun sitä on tullut ostettua. Ja eikös siellä Apassionata-hevosshowssa ollut niitä valkoisia hevosia meren äärellä?
Tämä kaipaa vielä jotain. Ja näyttää ihan fantasiahevoselta. Ei ole oikealla hepolla noin isoa silmää. (Oi kerro, hevonen, miksi sinulla on noin isot silmät?)
Siinä se nyt heittää harjaansa ja näyttää villiltä. Rehellisesti on tehtävä tunnustus, että tästä piti tulla pannunalunen, mutta on hapsuinensa niin epäkäytännöllinen, että saa luvan toimia jonain muuna. Ehkä heppatytön seinän tai oven koristeena?
Pikku-Kanakon huovutustyö on vielä niin kesken, että siitä kerromme lisää joskus toiste. Ihme kyllä, sen aiheena eivät ole hevoset.
Tervetuloa!
Klikkasit juuri itsesi kirjoittaja, kirjastonhoitaja Mervi Heikkilän blogiin, jossa kerrotaan elämästä eri rotuisten lampaiden ja maatiaiskanojen kanssa sekä vaihtelevasti muistakin tärkeitä asioista, kuten huovutuksesta ja lankojen kasvivärjäyksestä.
keskiviikko 29. helmikuuta 2012
sunnuntai 26. helmikuuta 2012
Huopaa, huopaa, enemmän huopaa
Kanakkoa puraisee milloin mikäkin rasittava ja tarttuvia tauteja kantava ötökkä. Viime aikoina Tuulilaaksossa on kärsitty huovutuskärpäsen puremasta. Ei riittänyt, että piti huovuttaa tossut, joista tulikin kaksi käsinukkea kirjaston satutuokioiden iloksi, vaan nyt piti kokeilla liivin huovutusta.
Itse asiassa Kanakko on haaveillut itse huovutetusta liivistä jo vuosikausia. Koska ei kannata pelkästään haaveilla, vaan välillä tehdä haaveistaan totta, Kanakko päätti luovuttamisen sijasta huovuttaa.
Tästä se lähti. Valitettavasti villakopasta alkavat vihreät villat loppumaan, joten liivin taka- ja etupuolista tuli erisävyiset.
Valmis, huovutettu villa oli tönkköä ja paksua. Mutta kun sekä ompelukone, että työpajaan tullut Käsityökummi panivat parastaan, niin johan tikkasi.
Yhden illan työpajassa liivi tuli melkein valmiiksi, kun levyt oli huovutettu jo edellisiltana. Pään- ja kädentiet Kanakko aikoo vielä huolitella villalangalla pykäpistoilla ja ehkä etupuolelle leikataan pieni halkio kaula-aukkoon. Olisi mukavaa, jos liivin saisi puettua päälle ja pois myös ilman kamarineidon apua....
Myös pikku-Kanakko ahkeroi käsityöpajassa tänä viikonloppuna. Taitavan Käsityökummin tarkassa valvonnassa valmistui vihreästä fleece-kankaasta hevoskuvioinen pipo.
Harmillista, että kuva on hiukan epätarkka. Kanakko kyllä yritti pyydystää pikku ompelijan toiseenkin potrettiin, mutta sekä pipo ja tyttö karkasivat pihalle lumilinnan rakennuspuuhiin.
Tuulilaaksossakin asioilla on tärkeysjärjestyksensä ja oikein hyvä niin.
Itse asiassa Kanakko on haaveillut itse huovutetusta liivistä jo vuosikausia. Koska ei kannata pelkästään haaveilla, vaan välillä tehdä haaveistaan totta, Kanakko päätti luovuttamisen sijasta huovuttaa.
Tästä se lähti. Valitettavasti villakopasta alkavat vihreät villat loppumaan, joten liivin taka- ja etupuolista tuli erisävyiset.
Valmis, huovutettu villa oli tönkköä ja paksua. Mutta kun sekä ompelukone, että työpajaan tullut Käsityökummi panivat parastaan, niin johan tikkasi.
Yhden illan työpajassa liivi tuli melkein valmiiksi, kun levyt oli huovutettu jo edellisiltana. Pään- ja kädentiet Kanakko aikoo vielä huolitella villalangalla pykäpistoilla ja ehkä etupuolelle leikataan pieni halkio kaula-aukkoon. Olisi mukavaa, jos liivin saisi puettua päälle ja pois myös ilman kamarineidon apua....
Myös pikku-Kanakko ahkeroi käsityöpajassa tänä viikonloppuna. Taitavan Käsityökummin tarkassa valvonnassa valmistui vihreästä fleece-kankaasta hevoskuvioinen pipo.
Harmillista, että kuva on hiukan epätarkka. Kanakko kyllä yritti pyydystää pikku ompelijan toiseenkin potrettiin, mutta sekä pipo ja tyttö karkasivat pihalle lumilinnan rakennuspuuhiin.
Tuulilaaksossakin asioilla on tärkeysjärjestyksensä ja oikein hyvä niin.
lauantai 18. helmikuuta 2012
Helmikuun heinätöitä
Jos ei tee heinätöitä heinäkuussa, niitä joutuu tekemään helmikuussa. Kanakko kyllä toki mieluusti hikoaisi vähän kesällä heinäpellolla, mutta Tuulilaaksossa ei riitä hehtaareja heinän kasvatukseen. Niinpä Kanakko ostaa ja kärrää heinäpaaleja auton peräkärryissä pitkin talvea ja kanniskelee niitä heinäladon puutteessa puuliiteriin välivarastoon.
Hyvää, vihreää heinää oli tämäkin kuorma.
Välivarastosta paalit kuskataan yksi kerrallaan lopulliseen sijoituspaikkaan, joka sijaitsee määkivien ja vaativien neitien ja yhden herran ruokintapöydällä.
Alla olevassa kuvassa sekä valkoinen rygja-lammas Tereza että ruskea suomenlammas Sinikukka keskittyvät syömisen lomassa ankarasti poseeraamaan kuvaajalle.
Terezan maha on jo sievästi pullollaan. Maaliskuulla on lupa odottaa ensimmäisiä karitsoita Tuulilaaksoon. Ei siis lopu heinätyöt.
Onneksi Kanakolla riittää ahkeria apulaisia. Vanha Kalma-Alma oli harvinaisen avuliaalla päällä ja tarjoutui oitis vaativaan työnjohtajan hommaan.
Hiukan oli työnjohto nyreissään, kun Kanakko karkasi heinätöiden jälkeen kirjallisten puuhien pariin. Vanha rouva kuitenkin leppyi, kun sai palkaksi herkullisen juustosiivun.
Hyvää, vihreää heinää oli tämäkin kuorma.
Välivarastosta paalit kuskataan yksi kerrallaan lopulliseen sijoituspaikkaan, joka sijaitsee määkivien ja vaativien neitien ja yhden herran ruokintapöydällä.
Alla olevassa kuvassa sekä valkoinen rygja-lammas Tereza että ruskea suomenlammas Sinikukka keskittyvät syömisen lomassa ankarasti poseeraamaan kuvaajalle.
Terezan maha on jo sievästi pullollaan. Maaliskuulla on lupa odottaa ensimmäisiä karitsoita Tuulilaaksoon. Ei siis lopu heinätyöt.
Onneksi Kanakolla riittää ahkeria apulaisia. Vanha Kalma-Alma oli harvinaisen avuliaalla päällä ja tarjoutui oitis vaativaan työnjohtajan hommaan.
Hiukan oli työnjohto nyreissään, kun Kanakko karkasi heinätöiden jälkeen kirjallisten puuhien pariin. Vanha rouva kuitenkin leppyi, kun sai palkaksi herkullisen juustosiivun.
keskiviikko 15. helmikuuta 2012
Hän on täällä!
Tsädääm!
Arvaamaton, epävakaa, aina nälkäinen herra Rusakko. Kun Rusakko kohtaa hiukan neuroottisen Omenapuun, tarvitaan sovittelevan Tontun apua, ettei lopputulos olisi katastrofi. Vaan mitäs kun Herra Kuu puuttuu peliin ja epävireisesti musisoiva Noitakin saattaa kiipaista puuhun?
Kirjaston satutuntilaiset näkevät ja kuulevat monenmoista.
Arvaamaton, epävakaa, aina nälkäinen herra Rusakko. Kun Rusakko kohtaa hiukan neuroottisen Omenapuun, tarvitaan sovittelevan Tontun apua, ettei lopputulos olisi katastrofi. Vaan mitäs kun Herra Kuu puuttuu peliin ja epävireisesti musisoiva Noitakin saattaa kiipaista puuhun?
Kirjaston satutuntilaiset näkevät ja kuulevat monenmoista.
sunnuntai 12. helmikuuta 2012
Ei tullut tossuja
Kanakolla on pahviloorassa isoja, ihania erivärisiä tukkoja karstattua lampaanvillaa. Siellä ne köllivät ja odottavat kärsivällisesti, että tulisi joku ja huovuttaisi. Levyhuovuttaminen ja pienten pallojen tekeminen on Kanakolle tuttua, joten samoilla opeillahan sitä huovuttaa melkein mitä vaan. Kuten vaikkapa tossut!
Kanakko kotiutui eilen illansuussa Tie hyvinvointiin -messuilta. Siellä oli kuultu erilaisia kirjailijavieraita, juteltu kirjastoasioista messuvieraiden kanssa ja höpisty jotain myös omasta kirjoittamisesta. Mukavat messut oli. Mutta siinä illansuussa, hiukan väsyneenä jo, Kanakko ajatteli vihdoin huovuttaa ne tossut, joita oli koko viikon ajatellut. Sellaiset villaiset, lämpimät, joihin voisi kirjoa punaisella langalla kuvioita ja ommella nahkapohjat.
Hyviä ohjeitahan löytyy käsityöblogeista. Ei kun huovuttamaan.
Alku sujuikin hyvin. Vesi oli kuumaa ja mäntysuopa tuoksui. Kanakko puristeli ja jynssäsi, hieroi ja vanutti, hakkasi ja virutti, nutuutti ja hankasi. Lopputulos oli yksi kappale jättiläisen tossua ja toinen muotopuoli reikäinen. Röllin tossut totesi pikku-Kanakko.
Kanakko nukkui yön yli eikä lannistunut. Viime aikoina hän on kirjoittanut lyhyitä, puolentoista liuskan satuja mahdollista vuodenaikojen kierrosta kertovaa kokoelmaa varten. Kirjaston satutuokiot ovat erinomainen tilanne testata satuja aidolla yleisöllä. Ja kun ei millään ehdi kuvittaa kaikkia, on helpompi ottaa käsinuket avuksi ja heittäytyä pöytäteatterin pyörteisiin. Kanakon kokemuksen mukaan sekä pojat että tytöt rakastavat käsinukeilla elävöitettyjä kertomuksia. Ja pöytäteatteria jaksaa isompikin lapsiporukka rauhassa seurata, kunhan vain kaikki näkevät nuket ja tapahtumat tarpeeksi hyvin.
Tähän saakka Kanakko on käyttänyt pääosin kirjaston omia tai ihan omia, kaupasta ostettuja käsinukkeja. Mutta persoonallisempia saisi itse tekemällä. Niitähän voi värkätä vaikka epäonnistuneista käsitöistä!
Niin sai onneton, reikäinen tossu uuden elämän helmipöllönä. Nokka kaipaa vielä ehostusta ja nimen saavat seuraavat satutuntilaiset keksiä.
Jättiläisen tossun kohtalo on muuttua nälkäiseksi rusakoksi. Mutta siitä lisää joskus toiste.
maanantai 6. helmikuuta 2012
Haasteellista
Kivitaskusta lennähti jälleen haaste Tuulilaaksoon. Kiitos Henna! Kanakon tehtävänä on nyt kirjata viisi suosikkiblogia, jolle on kirjautuneena alle 200 lukijaa. Tässäpä omat suosikkini:
Koska Kanakon mielenkiinnon kohteet ovat lievästi ilmaistuna mitä erilaisimpia, on seurattujen blogien aihekirjo sen mukainen. Toivottavasti lukijat kuitenkin löytävät listastani uusia suosikkeja!
Tämän päivityksen kuvaksi oli ihan pakko kaivaa tietokoneen uumenista jotain kesäistä. Kuvien selailu antoi uskoa tuiskun keskelle: Oli se kesä, oli ihan oikeasti ja vielä se tulee. Vielä joskus kukkii neilikkaruusu ujona ja kainona rehevien juhannusruusujen varjossa. Eikö niin?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)