Karattu on - huovuttamaan

On karkauspäivä ja lomapäivä ja keskiviikko. Kanakko aikoi kirjoittaa, pyykätä, lämmittää taloa, lenkittää koirat ja leipoakin. Mutta kuinkas kävikään? Kanakko kirjoitti kyllä ensimmäisen version lyhyestä juhannussadusta vuoden kierrosta kertovaan kokoelmaan, mutta eipä siten juuri muuta.

Kanakko nimittäin kuuli taas huovan kutsuvan. Kuka voisikaan vastustaa tällaista kasaa?

Ei Kanakko ainakaan. Eikä pikku-Kanakko.

 
Tällä kertaa Kanakko päätti käyttää sinistä. Sininen ei kuulu lempiväreihin, mutta kun sitä on tullut ostettua. Ja eikös siellä Apassionata-hevosshowssa ollut niitä valkoisia hevosia meren äärellä?

Tämä kaipaa vielä jotain. Ja näyttää ihan fantasiahevoselta. Ei ole oikealla hepolla noin isoa silmää. (Oi kerro, hevonen, miksi sinulla on noin isot silmät?)

Siinä se nyt heittää harjaansa ja näyttää villiltä. Rehellisesti on tehtävä tunnustus, että tästä piti tulla pannunalunen, mutta on hapsuinensa niin epäkäytännöllinen, että saa luvan toimia jonain muuna. Ehkä heppatytön seinän tai oven koristeena?

Pikku-Kanakon huovutustyö on vielä niin kesken, että siitä kerromme lisää joskus toiste. Ihme kyllä, sen aiheena eivät ole hevoset.