Helmikuun heinätöitä

Jos ei tee heinätöitä heinäkuussa, niitä joutuu tekemään helmikuussa. Kanakko kyllä toki mieluusti hikoaisi vähän kesällä heinäpellolla, mutta Tuulilaaksossa ei riitä hehtaareja heinän kasvatukseen. Niinpä Kanakko ostaa ja kärrää heinäpaaleja auton peräkärryissä pitkin talvea ja kanniskelee niitä heinäladon puutteessa puuliiteriin välivarastoon.

Hyvää, vihreää heinää oli tämäkin kuorma.

Välivarastosta paalit kuskataan yksi kerrallaan lopulliseen sijoituspaikkaan, joka sijaitsee määkivien ja vaativien neitien ja yhden herran ruokintapöydällä.

Alla olevassa kuvassa sekä valkoinen rygja-lammas Tereza että ruskea suomenlammas Sinikukka keskittyvät syömisen lomassa ankarasti poseeraamaan kuvaajalle.

Terezan maha on jo sievästi pullollaan. Maaliskuulla on lupa odottaa ensimmäisiä karitsoita Tuulilaaksoon. Ei siis lopu heinätyöt.

Onneksi Kanakolla riittää ahkeria apulaisia. Vanha Kalma-Alma oli harvinaisen avuliaalla päällä ja tarjoutui oitis vaativaan työnjohtajan hommaan.

Hiukan oli työnjohto nyreissään, kun Kanakko karkasi heinätöiden jälkeen kirjallisten puuhien pariin. Vanha rouva kuitenkin leppyi, kun sai palkaksi herkullisen juustosiivun.