Tervetuloa!

Klikkasit juuri itsesi kirjoittaja, kirjastonhoitaja Mervi Heikkilän blogiin, jossa kerrotaan elämästä eri rotuisten lampaiden ja maatiaiskanojen kanssa sekä vaihtelevasti muistakin tärkeitä asioista, kuten huovutuksesta ja lankojen kasvivärjäyksestä.



torstai 25. elokuuta 2011

Suunnitelmia, suunnitelmia

Suunnitelmia on hyvä olla. Esimerkiksi sen varalle, jos sattuu omistamaan kolme lammasta. Niistähän tulee ihan älyttömästi villaa! Sen jälkeen kun ne on syksyllä keritty. Kerintää varten täytyy olla karvanleikkuri ja keritsemispukki, ettei selkä mene poikki siinä tohinassa. Oma selkä siis. Lampaalle voi tulla palkeenkieliä nahkaan, mutta onneksi ne paranevat tosi nopeasti. Toisin kuin ne omiin käsiin tulevat palkeenkielet.
No, kun lampaat on keritty, tuli verta tahi ei, täytyy villaa jatkojalostaa. Kolmen lampaan villan jatkojalostus osoittautuukin haastavaksi puuhaksi, erityisesti jos haluaa juuri niiden omien lampaiden villasta tehtyä lankaa. Onkin syytä hyvissä ajoin ottaa yhteyttä erilaisiin kehräämöihin. Pian tosin selviää, että juuri sitä omaa rygja-lankaa ei saakaan juuri mistään kehräämöstä takaisin, ellei villaa satu olemaan 20 kiloa. Ei ole sellaisia turbolampaita meillä. Vihdoin löytyy Merijärveltä kehräämö, jossa alarajana on 3 kiloa. Se saattaisi juuri ja juuri löytyä. Ei kun sitten postittelemaan villoja ja odottelemaan lankoja, jahka se aika koittaa.
Ja kun sitten saa villat takaisin lankoina, niin kuka sitä pelkkää valkoista lankaa haluaa? Norjalaisen villapaidan ainekset on syytä kasvivärjätä pihalla perinteiseen tapaan. Ajatelkaa, nuotiot loimuavat, pitkät hameet kahisevat ja herkullisen värisiä villavyyhtejä nostellaan kuivumaan. Ihanaa puuhastelua varten täytyy ehdottomasti aloittaa kasvivärjäysohjeiden lukeminen jo hyvissä ajoin kesällä. Mutta kun melkein jokaisessa ohjeessa neuvotaan hiukan eri lailla? Lienee syytä valita yksi ohje ja noudattaa sitten sitä, tuli mitä tuli? No, sivumennen sanoen, lankaahan en lainkaan tarvitse, sillä en osaa kutoa juuri mitään, eikä minulla ole siihen aikaakaan (kaikelta tältä suunnittelemiselta). Mutta ajattelin antaa sitä joululahjoiksi tai muuten vaan lahjoiksi kutoville ystävilleni.
Mutta entäs sitten, kun kaikki kaksi uuhta karitsoivat ensi keväänä! Sehän tietää ihan mahdottomasti lampaanlihaa ensi syksynä. Onneksi minulla on siihenkin jo hyvä suunnitelma valmiina, teurastamo lähes valittuna ja melkein säilykelihapurkeillekin tila raivattuna kaapista. Hyvin suunniteltu on puoliksi syöty, vai miten se nyt meni?

tiistai 16. elokuuta 2011

Katto Kassinen ja Hormonihirviö

Molemmat asuvat meillä. Katto Kassinen on lentokalkkuna, joka haluaa korkealle. Niin korkealle, etteivät muut kalkkunat osaa edes haaveksia moisesta. Tai sitten ovat liian lihavia seuraamaan tätä huimapäätä.
Minusta hänellä on selvästi omahyväinen ilme, kun hän katselee matoista maailmaa ylhäiseltä orreltaan.
Hormonihirviö taas. Ette ehkä halua kuulla tätä, mutta hänet piti kokonaan poistaa kukkolasta sopimattoman käytöksen takia. Ja hän on niin viaton. Katsokaa vaikka tätä ilmettä, herra hirviö on kuvassa alhaalla vasemmalla.
 Ja miten kaunis sulkapeite hänellä onkaan!
Nyt herra Hirviö, jonka tyttäreni on muuten nimennyt Nokkikukoksi, asustaa vapaana kukkona pihamaalla ja ihmettelee, miksei hänellä ole pääsyä kanalaan. Mennen tullen hän potpottaa ja valittaa Kanakolle, että mitään pahaa ei ole koskaan tehnyt ja näin kohdellaan.
Vielä hetken saavat niin kukot, kalkkunat kuin Kanakkokin nauttia loppukesän auringosta, tuulen villistä tuoksusta ja ilmassa lentävistä lehdistä. Sitten laumaa on harvennettava ja tehtävä muutto talvikanalaan. Mutta se onkin jo toinen tarina.

lauantai 6. elokuuta 2011

Anun haaste ja kirjailijoiden kliseet


Anu H. listasi blogissaan http://anuh.wordpress.com/
  kirjailijoihin liitettyjä kliseitä ja haastoi muitakin bloggaajia kommentoimaan osaltaan.


1. Elitistisyys
Riippuu määritelmästä. Jos katsoo kirjahyllyäni siitä näkökulmasta, ettei itse ole koskaan romaania lukenut, voi kummastella. Jos taas on lukenut pääaineena vaikkapa filosofiaa ja harrastaa vain keltaisen kirjaston romskuja, voi myös vähän kummastella.


2. Hankala luonne
Yleensä olen iloinen, helposti syttyvä ja hassutteleva, hellä ja rakastavakin paitsi silloin kun olen ärtyisä ja stressaantunut, empatiaan kykenemätön ja keskittynyt vaikkapa kirjoittamiseen - kehtaako joku tolvana häiritä, häh?

3. Päihteidenkäyttö
Jään helposti koukkuun ihan mihin tahansa: tv-sarjaan, netin roolipeliin, keskustelupalstaan. Siksipä yritänkin pitää varani kaikkien koukuttavien aineiden ja asioiden suhteen, myös päihteiden.


4. Boheemius
Joo ja ei. Ajattelin juuri yhtenä päivänä, miten hienoa olisi, jos jokainen pukeutumisellaan toisi esille pelkästään persoonaansa, toteuttaisi itseään eikä muotimaailman kulloisiakin tuulahduksia ja ailahduksia. Mutta töissä täytyy tietenkin pukeutumisessa ottaa huomioon muut ihmiset ja edustaakin. Kotini on boheemi juuri siinä merkityksessä, että se EI muistuta sisustuslehtien kuvia. En siis siivoa kovin usein ja keräilen kummallisia esineitä, kuten vanhoja leluja, kana-aiheisia tavaroita, kirjoja, käsin tehtyjä esineitä, oikeita kukkoja, kanoja, lampaita... Enkä osaa laittaa mitään pois. Mutta en koe kovin boheemina sitä, että tykkään keitellä hilloja ja täyttää pakastinta ja kellaria talven varalle. Tai että pidän kanalan siivouksesta.
 
5. Itsekeskeisyys
Kyllä vain. Kirpaisee välillä huomata, että se mitä pitää oikeutettuna reaktiona tai ansaittuna palkintona itselle onkin silkkaa itsekeskeisyyttä.

6. Erakkomaisuus
En ole koskaan kokeillut yksinolemista pitempään. Jos joudun olemaan kotona yksin, olo on hiukan ontto. En taida olla kovin erakkomainen.


7. Tunteellinen (yli)herkkyys
Tämäkin on valitettava tosiasia. Liikutun pienimmistäkin asioista. Viimeksi pienestä vauvasta - onneksi kukaan ei ehkä huomannut.

 

torstai 4. elokuuta 2011

Ilta kanalassa

Ilta-aurinko paistaa matalalta ja lämmittää kesäkanalan värit, mutta kanat eivät vielä tokikaan ole nukkumassa.

Urpo-kukolla on kaikkiaan kahdeksan rouvaa. Häntä ei millään saa kuvaan ilman ylimääräisiä pyrstöjä, nokkia tai siipiä. Tässäkin kuvassa Urpo näyttää kaksipäiseltä - ei kotkalta sentään.

Kun kanalan rouvat vielä touhusivat, kukkolan pojilla oli jo vähän unihiekkaa silmissä.
Sieltä löytyi myös yksi päätön kukko. Kuva todistakoon, että siinä missä päättömät kanat ilmeisesti kaahottavat edes takaisin vailla päämäärää, päättömät kukot seisovat rauhassa paikallaan.
Selkeästi kanakko nyt vähän pilailee kukkojen kustannuksella. Muutama tuima mulkaisu palauttanee sävyn jälleen asialliseksi.

Kas noin! Tässä poseeraavat parikymmenpäisen kukkoparven valkoiset edustajat, cream legbar x hybridi-risteytykset. Eikä tietoakaan nukkumaanmenosta vielä!