Tervetuloa!

Klikkasit juuri itsesi kirjoittaja, kirjastonhoitaja Mervi Heikkilän blogiin, jossa kerrotaan elämästä eri rotuisten lampaiden ja maatiaiskanojen kanssa sekä vaihtelevasti muistakin tärkeitä asioista, kuten huovutuksesta ja lankojen kasvivärjäyksestä.



keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Helmikuun nautintoja

Aurinkoisena kevättalven päivänä väijyi salavalokuvaaja Tuulilaakson asukkaita.

Mitä tapahtui todella?



Vanha neiti Iita loikoili hangessa.


Hän nautti turkkia kaunistavasta hankikylvystä ja...


...valokuvaajan huomatessaan protestoi äänekkäästi. Ei saa kuvata intiimitoimia!


Toinen vanha rouva, Kalma-Alma sen sijaan ei piitannut, vaikka hankikylpyä katsottiinkin kameran linssin läpi.





Myöskään lampolan poikia ei kuvaaminen haitannut, kunhan poseerauksesta sai palkaksi kunnon rapsutukset. Pojat ovat jo melko lailla eri värisiä kuin syntyessään. Kaamos on kasvoiltaan jo lähes täysin valkoinen ja myös Piki ja Tuli ovat vaalenneet hauskasti. 


Ihan kaikkia ei rapsuttelu kiinnostanut. Panda esimerkiksi arvosti enemmän heinätarjoilua...


...samoin Elle-Riikka. Muhkeista muodoista päätellen Tuulilaaksoon saadaan harmaspoikien kavereiksi muitakin lampaan lapsia tänä keväänä. Niitä odotellessa ehtii kuitenkin tehdä vielä monen monta salavalokuvausretkeä. 

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Suunnitelmia


Sain tänään kesken päivän tekstiviestin: "Lankanne ovat valmiit, ne tulevat Matkahuollon kautta. Terveisin Kehräämö Christina."

Ihanaa, ensimmäiset rygja-langat, en malta odottaa! Lähetin kehräämöön jo viime vuoden puolella noin viisi kiloa valkoisia villoja. Takaisin ei tosin ehkä tule ihan viittäkymmentä vyyhteä, mutta aika paljon lankaa kuitenkin. Kohta voin alkaa suunnitella ensi kesän värjäyksiä.

Ilo ei kuitenkaan lopu tähän, sillä vein joku viikko sitten lähikehräämöön vielä viitisentoista kiloa villoja: ruskeaa suomenlammasta, mustaa rygja-suomenlammasristeytystä ja valkoista rygja-villaa. Parhaimmillaan takaisin tulee sataviisikymmentä vyyhteä, tässä kevään korvalla kuulemma. Saan siis ihan toden teolla alkaa suunnitella kesän värjäyksiä.


Kuvassa viime kesän värjäyssatoa sukiksi jalostettuna (jalostajana anoppi).

Ihanaa on ollut myös se, että viimeisin runokirjani Mansikki ja moni MUU löytää kirjaston avulla yhä uusia lukijoita. Luen ja kirjoitan -blogissa oli mainio arvostelu.

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Maaginen tikku

Kummallinen pipovillitys on pesiytynyt Tuulilaaksoon. Kaikki alkoi melko viattomasti, pienen, väkäspäisen tikun ostamisella. Neljä milliä luki metallisen tikun kyljessä ja euro yhdeksänkymmentä oli hinta. Mutta tuo harmittoman näköinen pikku tikkupa on aiheuttanut jo vaikka mitä.

Ensin tikku teki tuttavuutta kesällä kasvivärjättyjen villalankojen kanssa.

Lopputulos oli vähän reilun kokoinen pipo. Sen saa varmasti kutistumaan kuumalla vedellä.

Seuraavaksi tikku otti mittaa värjäämättömästä langasta.

Pian alun jälkeen tikku koki valkoisen kalpeaksi, värittömäksi ja mitäänsanomattomaksi kaveriksi. Inttämällä tikku sai tahtonsa läpi ja vihreitä raitoja pipon reunaan.


Ja mitäs tikku sitten tekikään! Se kuiskutteli korvaani lähi-Siwan hyllyn ääressä ja sai ostamaan Novitan Puro-merkkistä lankaa. Johan saa tikku nauttia raidoista!

Ja muutakin tikku tekee. Se saa haaveilemaan virkatuista liiveistä, tossuista ja liukuvärjäämisestä kasviväreillä. Se saa kuskaamaan säkeittäin villoja kehräämölle. Se ei melkein kestä odottaa, milloin saisi tehdä tuttavuutta Tuulilaakson omien lampaiden ruskeiden ja mustien lankojen kanssa.

Maaginen tikku, sanon minä. Enkä kyllä takuulla uskalla ostaa viittä pyöreää puikulatikkua, joissa ei ole väkästä ollenkaan...