Tervetuloa!

Klikkasit juuri itsesi kirjoittaja, kirjastonhoitaja Mervi Heikkilän blogiin, jossa kerrotaan elämästä eri rotuisten lampaiden ja maatiaiskanojen kanssa sekä vaihtelevasti muistakin tärkeitä asioista, kuten huovutuksesta ja lankojen kasvivärjäyksestä.



lauantai 14. toukokuuta 2011

Kesä

Kesä on täällä jo. Sen kuulee kiekaisuista ja näkee raparperin lehdistä. Sen haistaa koivuista ja pihalla juosseista lapsista. Se tulee sisällekin ja pörisee. Antaa tulla vaan. Täällä ollaan valmiina. Kesäloma on tilattu, apilaniitty kylvetty ja laiduntajatkin niitylle on varattu.
Ihan koko aikaa ei kuitenkaan vielä voi olla kesässä. Teen yksinkertaisia tussipiirroksia kuvitukseksi ennen joulua ilmestyvään satukirjaan. Vielä olisi kolme kuvaa piirtämättä ja kansikuva. Kun nyt malttaisi vähän aikaa istua pöydän ääressä ja sulkisi kesän pois, niin voisi onnistua. Sitten olisi itsestään ylpeä ja lähtisi istuttamaan perunaa. Tai korjaamaan kasvihuoneen. Tai hoitamaan tipejä.
Tuulilaakson kanaparvi onkin viime aikoina ollut vastatuulessa. Verinäytteiden mukaan meillä on IB-tartunta, kuten niin monessa muussakin harrastekanalassa. Mutta kanat eivät näytä kärsivän, munia tulee ja kukot kiekuvat. Akuuttia hätää ei siis ole. Tämäkin tauti on vain yksi muiden eläintautien joukossa, eikä näytä edes kauhean vakavalta. Jos haluaisi elää kanoinensa taudittomana, pitäisi kanalan ovi pitää kaikilta vierailijoilta kiinni, ei saisi ostaa tipuja kuin tehokasvattamoista (sillä harrastajat eivät tietääkseni kuulu terveystarkkailuun), eivätkä kanat saisi ulkoillakaan, koska luonnonlinnuista voi tarttua kaikenlaisia loisia ja tauteja. Kanaharrastajien tapaamisiin ei tietenkään kannattaisi osallistua. Mitä elämää sellainen olisi? Onnettomia kanoja ja onneton kanakko.
Mieluummin hoidan kanat hyvin, jolloin heillä on hyvä vastustuskyky ja saan iloisista kanoista iloa itselle ja ystävillekin. Aina on riskejä, mutta niistä huolimatta on elettävä.
Meillä muuten hautoi ensikertainen Neppari-kana. En odottanut liikoja, mutta niin vain kuoriutui viidestä munasta neljä pirteää tipua: kaksi vaaleaa ja kaksi tummaa. Jotta jännittäminen ei loppuisi, varasin eräältä ystävältäni uuhen karitsoineen. Uuhi on suomenlampaan ja oxford down -rodun risteytys ja karitsat ovat vielä masussa. 2.6. on laskettu aika ja perhe muuttaa meille sitten kun lapset ovat vähän kasvaneet. Vähän määkimistä kukkokiekuun sekaan siis.

5 kommenttia:

  1. Epistä, lampaita! Mäkin haluan. Millaisen aidan pykäsit niille? Tuleeko ne vaan kesäksi?

    VastaaPoista
  2. No enhän minä VIELÄ ole aitaa pykännyt. Kolme sähkölankaa päällekäin, niin eivätköhän pysy. Tulevat pysyvästi. Ajattelin, että kolme uuhta meille mahtuisi.

    VastaaPoista
  3. Ihan mahtavaa. Lainasin tänään kirjastosta vuohioppaan, koska harkitsen vakavasti vuohikaksikkoa tänne meille.

    VastaaPoista
  4. Minäkin mietin parin vuokralampaan ottamista kesäksi. Harjoittelisin ensin toisten omilla ennen kuin hankkisin ihan ikiomia. :) Pitääkös niillä olla kesällä aitauksessa joku katos sateen varalle? Eihän siinä aidassa virtaa tarvitse olla? Ei kai ne niistä langoista läpi tule? Voi kyllä olla, etten ehdi sitten kuitenkaan niitä vielä ottaa... Suunnittelua!

    VastaaPoista
  5. Muutama vastaus Heinille: täytyy olla katos, virtalankoja on parasta olla vähintään kolme, jos ei halua juosta katraan perässä ympäri kyliä ja suunnittelu on hauskaa. :-)

    VastaaPoista