Rukkien kokoontumisajot

Tuulilaaksoon saapui tänään vieraaksi rukkeja, muutama värttinä ja karstat. Ne tutustuivat nopeasti talon omaan rukkiin, värttinään sekä karstoihin ja eipä aikaakaan, kun tuvassa karstattiin, rukitettiin ja värttinöitiin niin että pulina kuului.
Vakavasti puhuen tuli myös tupa täyteen ihania naisia, jotka olivat kiinnostuneita siitä, miten muorit menneinä aikoina taikoivat villakasasta lämpimät töppöset ja rasat. Kärsivällisenä opettajana toimi Sini, lampuri, artesaani ja itseoppinut kehrääjä.

Vaikka töppösten teko oikeasti alkaakin siitä, että ostetaan lammas, oikaisen vähän ja kerron, että alussa on kasa Venus-lampaalta leikattua villaa. Sen kuidut täytyy saada suoraksi ja erilleen toisistaan, joten ensin karstataan.

Karstaus onnistui hienosti kaikenikäisiltä osanottajilta.

Kehrääminen värttinällä olikin sitten hiukan haastavampaa. Ope näyttää, kuinka homman pitäisi toimia.

Kanakko yritti ja yritti ja oli lopulta sitä mieltä, että värttinällä ei kuulu lainkaan tehdä lankaa vaan pistää sormeen. On myös mahdollista, että Kanakon värttinässä oli jokin mystinen valuvika ja sillä pystyy tekemään pelkästään katkeilevaa lumppulankaa.

Rukki sen sijaan on paljon miellyttävämpi langantekolaite. Sen ääressä saa istua ihan rauhassa. Tosin jostain syystä myös Kanakon rukilla tulee klumppuista lankaa,  lienee jokin valmistusvika siinäkin?

Kertaamiseen eli yksisäikeisen langan tuplaamiseen ei yhden päivän työpajassa ollut aikaa, mutta jahka on kaksi puolaa täynnä, täytyy kutsua Sini uudelleen kylään. Ensin rukkiin tosin täytyisi hankkia muutama puola lisää.

Ihan täydellisesti ei siis yhden päivän opettelun jälkeen vielä suju langan tekeminen, mutta hauskaa oli hyvässä seurassa eikä joulunajan herkuttelu näemmä päättynyt vieläkään.

Lämmin kiitos kaikille kehräyskutsuille osallistuneille! Viimeistään ensi kesänä värjätään lankoja kasviväreillä samalla valioporukalla!

Joulupuuro

Kaartuu kaunis linnunrata,
kiehuu tontun puuropata.
Metsänväki herkun haistaa,
kettu tahtoo heti maistaa,
vaan jänis padan ensin näki.


Olkaa hyvä, herrasväki!
Tästä kyllä muonaa riittää!
Tonttu kiitoksia niittää.


Hangen alla otso nukkuu,
hältä koko juhla hukkuu!
Kylkee kääntää, äänen päästää:
"Kai tonttu kevääksikin säästää!"


Mervi Heikkilä




Tuulilaakson eläinten jouluun ei ole kuulunut puuroa. Sen sijaan lampaat ovat saaneet erikoisherkkuansa kerppuja, kani jyrsijän namuja, koirat luita ja kanat ja kalkkunat muuten vaan tuhdimmat ruoka-annokset sekä salaatiksi kuivattua apilaa. 


Lunta ei Tuulilaaksossakaan jouluaattona ollut, mutta nyt joulupäivän aamuna näyttäisi taivaalta jotain valkoista putoilevan. Kanakko lähteekin koirien kanssa ihan kohta oikein pitkälle lenkille tuota ihmettä ihailemaan.


Rauhallisia joulunpyhiä kaikille blogin lukijoille!

Pimeyttä ja valoa

Muutaman päivän päästä on talvipäivänseisaus, vuoden lyhin päivä pohjoisella pallonpuoliskolla. Silloin aurinko on suoraan Kauriin kääntöpiirin yläpuolella, eikä napapiirin pohjoispuolella aurinko nouse lainkaan.
Kylmenevään, pimenevään vuodenaikaan tarvitaan juhlia ja valoa. Jo ennen kristillistä joulua keskitalvella vietettiin ympäri maailman erilaisia vuotuisjuhlia, esimerkiksi germaanien yulea ja roomalaisten saturnalia-juhlaa.

Pimeys jää onneksi taka-alalle ajatuksissa Tuulilaaksossakin, sillä Kanakko polttaa kynttilöitä, puuhastelee keittiössä ja huovuttaa kylpyhuoneessa. Eläimiä ei kuitenkaan voi unohtaa, vaikka jouluvalmistelut ovat mukavia. Näin viikonloppuisin kanalassa, lampolassa ja kalkkunalassa hommailussa on parasta kiireettömyys. Ohjelmaan kuuluvat erityisherkut, rapsuttelut ja tavallista huolellisempi kuivittaminen.

Tänä vuonna Kanakon työpaikalla, kirjastossa, on lasten- ja nuortenosastolla hauska joulukalenteri. Kirjahyllyjen yläpuolella on kaappeja, joiden oviin rakentuu päivä päivältä joulukalenteri. Hauskan idean myötä kirjastolaisten kädentaidot ja luovuus pääsevät oikeuksiinsa ja toinen toistaan kauniimpia luukkuja on valmistunut asiakkaiden ja henkilökunnankin iloksi.

Myös Kanakko rustasi yhden luukun, luukun numero neljätoista. Se ei todellakaan taida olla mikään askartelutaidon helmi, mutta sitä varten kirjoitettiin ihan oma jouluruno:

Heimo-hiiren joululaulu


On kellari pullollaan hyviä jyviä,
havunneulanen kannettu tupaan.
Ja 
jos pakastaa, pyryttää,
viimanen vihmoilee,
silloin murusein sulle mä lupaan:
"Saat punaisen myssyn ihanaan päähän 
ja villaiset tossut ikävään säähän!" 


Mervi Heikkilä

Kaikki jouluvalmistelut eivät toki ole yhtä mukavia ja ihania. Kanakolla on nimittäin vaikea siivousallergia. Siitä huolimatta lienee ihan pakko enimmät pölyt pyyhkiä. Perinteisesti se tapahtuu Tuulilaaksossa aatonaattona, joskus vasta aattona. Siihen on onneksi vielä aikaa.

Sairaus etenee

Oi voi, j-virus on saanut yhä tukevamman jalansijan Tuulilaaksossa! Onneksi taudin oireita helpottaa iso laatikollinen värjättyä ja karstattua lampaanvillaa. Niitä saadakseen Kanakon ei tarvinnut edes marssia kehräämölle, vaan aarre löytyi omasta kaapista taannoisen huovutustauluinnostuksen jäljiltä.
Tässä muutama valmis koru.

Ja tässä vielä kuva Tuulilaakson olohuoneen seinällä lentävästä kuovista.

Kuovitaulu on tehty ensin märkähuovuttamalla rottinkisen (?) verhon avulla ja yksityiskohtia on lisätty neulahuovutuksella. Kun kuovitaulua katsoo valokuvana, huomaa, että alaosan osmankäämit kaipaisivat vähän voimaa ja sävyjä. Kanakko taitaakin tarttua neulaan ja ryhtyä pistelemään reikiä olohuoneen tapettiin. Taulu on nimittäin naulattu (!) kiinni seinään - aika pienillä nauloilla tosin.

J-virus

Kanakkoon on iskenyt jokavuotinen, mukava virus. Tänä vuonna tartunnan on saanut myös pikku-Kanakko. Tuulilaaksossa tauti oireilee siten, että täytyy alituiseen lämmitellä ja litkiä glögiä, poltella kynttilöitä, lutrata lämpimällä vedellä ja mäntysuovalla, kaulia ja paistaa, lauleskella vanhoja lauluja ja kiinnittää kovasti huomiota pieniin, punanuttuisiin olentoihin.

Tähän mennessä pikku-Kanakko on j-viruksen kourissa saanut aikaan kasan piparkakkueläimiä. Kanakko ei kaikkien j-taiteen sääntöjen vastaisesti tosin valmistanut piparitaikinaa itse, vaan osti kaupasta valmiin taikinan. Tasangon piparitaikinat ovat Tuulilaaksosta katsottuna kuitenkin lähiruokaa. Keksitehtaan läheisyyden voi sopivalla tuulella haistaa. Makea, mausteinen tuoksu kaikkialla ilmassa tuo maisemaan ripauksen satua.

Kanakko puolestaan on pyöritellyt ja kaulinnut toisenlaista taikinaa. Kanakko on myös käynyt ihanaisessa Näpsäkkä-puodissa Seinäjoella ja ostanut korulukkoja. Huopakoruja itselle? Tai jollekin toiselle.

Joskus Tuulilaaksoon iskee myös taudin pahempi muoto, j-stressi. Se saa Kanakon siivoamaan raivon vallassa, kiljumaan olemattomista, ryntäilemään hikisenä kaupasta toiseen ja ähertämään inhottavan teipin ja repeilevän lahjapaperin kanssa.

Kanakolla tosin on kaunis kuvitelma, että vanheneminen ja viisastuminen suojaa j-stressiltä. Voisiko se olla totta?

Kurkkaus lorupussiin

Kanakolla on kaksi ihan omaa lorupussia. Toisessa on pelkästään kana- ja kukkoloruja, toisessa eläinloruja ja muutama traktorirunonen. Kurkataanpa lorupussiin.

Luonnollisesti Bruno-pässillä on suosikkinsa lorukorttien joukossa:

Päkätti pää,
pässipä tää
aitojen yli lennähtää.

Päkätti pää,
pässi huus mää!
Ketä ne villat lämmittää?

Kuvassa Bruno odottelee keritsijää ja ihan selvästi miettii omassa pikku pässinpäässään uusia kujeita - vai sittenkin BÄÄ-loruja?

Edellisessä postauksessa puhuin runosta nimeltä Suuria määriä sarvijääriä. Vaikka sarvijäärän sarvet ovat ötökkään verrattuna hyvin pitkät, runo on lyhyt:

Hui!

Suuria määriä sarvijääriä

liiterissä asuu.

Vaan,

eivät ne piittaa mistään muusta

kuin kaarnasta, tuohesta,

kuivasta puusta.

Tasapuolisuuden nimissä täytyy lehmienkin päästä ääneen:

Kenen lehmä ojassa?
Oma lehmä ojassa.

Mitä lehmä ojasta?
Mutakylvyn nautiskelee,
mansikoita maiskuttelee,
kaarnaveneen veistelee.

Miten lehmä ojaan meni?
Oppi lehmän ojaan kaatoi.

Mitä lehmä sitten tekee?
Lehmä tulee pois!

Niin, kukapa sitä ojaan kovin pitkäksi aikaa jäisi.
Oikein rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille Tuulilaakson lukijoille.