Tähän mennessä pikku-Kanakko on j-viruksen kourissa saanut aikaan kasan piparkakkueläimiä. Kanakko ei kaikkien j-taiteen sääntöjen vastaisesti tosin valmistanut piparitaikinaa itse, vaan osti kaupasta valmiin taikinan. Tasangon piparitaikinat ovat Tuulilaaksosta katsottuna kuitenkin lähiruokaa. Keksitehtaan läheisyyden voi sopivalla tuulella haistaa. Makea, mausteinen tuoksu kaikkialla ilmassa tuo maisemaan ripauksen satua.
Kanakko puolestaan on pyöritellyt ja kaulinnut toisenlaista taikinaa. Kanakko on myös käynyt ihanaisessa Näpsäkkä-puodissa Seinäjoella ja ostanut korulukkoja. Huopakoruja itselle? Tai jollekin toiselle.
Joskus Tuulilaaksoon iskee myös taudin pahempi muoto, j-stressi. Se saa Kanakon siivoamaan raivon vallassa, kiljumaan olemattomista, ryntäilemään hikisenä kaupasta toiseen ja ähertämään inhottavan teipin ja repeilevän lahjapaperin kanssa.
Kanakolla tosin on kaunis kuvitelma, että vanheneminen ja viisastuminen suojaa j-stressiltä. Voisiko se olla totta?
No jopas on kiva virus iskenyt sinne - koitas nyt aivastaa sellainen superaivastus tänne Alajärven suuntaan, että tarttuu minuunkin! Minä se vaan istuisin sohvannurkassa kutomassa villasukkia ja unostaisin mieluusti kaiken siivouksen, leipomisen ja muun joulujutun. t Henna
VastaaPoistaTehtävä suoritettu! Kohta tunnet pienen tuulenvirin kasvoillasi.
VastaaPoistaEi vaan, sohvannurkassa istuminen ja villasukkien kutominen kuulostaa oivalta j-tekemiseltä. Ei kannata stressata.