Nelli-kana ja tyrnäväläinen Lumi-kana aloittelivat haudontaa joulukuussa, mutta sekosivat monesti pesissä ja lopputuloksena oli, että vain Nelli jatkoi haudontaa munilla, jotka ehtivät vaihtua monta kertaa. Joulutipuja ei siis saatu, mutta uuden vuoden ensimmäiset tulokkaat näkivät päivänvalon eilen.
Kaksi tipua kuoriutui ja koska pesä oli korkealla, Kanakko otti vuorokausi kuoriutumisen jälkeen äidin lapsineen yksiöön kanalan lattialle. Loput, kuoriutumattomat munat laitettiin hautomakoneeseen. Jos muut kanat pääsevät munimaan hautovan kanan alle, eivät kaikki munat kuoriudu parin vuorokauden sisällä.
Nellin pitäisi hyväksyä koneesta mahdollisesti putkahtavat lapsoset omikseen vielä ainakin pari viikkoa ensimmäisten kuoriutumisten jälkeen, joten "hukkaan" ei mene hautomisen aloittaminen niidenkään osalta.
Juuri kuoriutunut tipu selviää vararavintonsa turvin kaksi vuorokautta kuoriutumisen jälkeen, mutta sitten on saatava sapuskaa. Parasta muonaa vastasyntyneelle on keitetty kananmunankeltuainen, mutta kuvassa Nelli-äiti opettaa jälkikasvuaan syömään teollista tipunruokaa. Kananmunat ovat vasta kiehumassa.
Tuulilaakson kanalassa asustaa tällä hetkellä kahta erilaista maatiaiskantaa, tyrnäväläistä ja ilmajokista.
Tuulilaakson tyrnäväläiset ovat pienihelttaista, pääosin musta-valkoista porukkaa.
Tuulilaakson ilmajokiset ovat rohkeita ja uteliaita, usein musta-ruskeakirjailtuja kaunokaisia, kuten Ninni tässä kuvassa. Ilmajokisten heltta on usein hiukan suurempi kuin tyrnäväläisten.
Kanakko on vasta erottanut maatiaisryhmät toisistaan ja siksi Nellin tämänhetkiset tiput eivät varmuudella ole kumpaakaan kantaa, vaan lähinnä maatiaisristeytyksiä.
Kuvattujen kotkottajien lisäksi Tuulilaaksossa asustaa kääpiö-kochin pariskunta, joka näin talvella viettää hiljaiseloa, mutta toivottavasti keväällä rouva innostuu munimaan ja hautomaan. Sitten, kun se oikea pääsiäinen lähestyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti