Esimerkiksi käsinuken tekeminen alkaa siitä, että kasvatetaan lammas, sehän on selvä.
Pikkuruinen ruskea suomenlammas Dina olkoon päähenkilö. Hän ei sentään ole Tuulilaaksossa syntynyt, vaan on kotoisin Isojoelta.
Kesän hän kasvoi huolettomana laitumella muun katraan joukossa. Syksyllä oli edessä karu totuus: elannosta on maksettava. Kerintäpenkki siis kutsui ensimmäistä kertaa.
Ilmeestä voi nähdä, että Dina suhtautui keritsemiseen nuorisolle tyypilliseen tapaan: Vähäx tylsää!
Kesken velvollisuuksien neiti karkasikin penkistä ja juoksi kirjaimellisesti puolivillaisena pitkin poikin pihaa.
Niin pääsivät neidin nilkkasukatkin viehkeästi oikeuksiinsa. Rakenteensa puolesta neiti ei liene lampaiden missiainesta, mutta Tuulilaakson katraaseen oikein sopiva tyttö.
Mitä villoihin tulee, ne lajiteltiin karstattiin ja saivat ihan uuden elämän.
Hau! Olen Taika Murunen. Minulla on monta tarinaa kerrottavana. Eräänä päivänä esimerkiksi kohtasin metsässä erään kesäkissan...
Ihana Taika Murunen, ja oikeasti mahtava tarina sen "syntyhistoriasta"! Ja lisäksi tarvitaan taitavia käsiä ja annos mielikuvitusta:)
VastaaPoistaKiitos! Taika ei ole kovin kummoisesti huovutettu, sillä saralla on minulla parantamista vielä vaikka kuinka. Mutta persoonallisen näköinen hän kyllä on. :-)
VastaaPoistaOmaa pientä nukketeatterinäytelmää olen Taikalle kirjoitellut, ehkä se joskus valmistuu.
Vau, miten alusta asti teit käsinuken!
VastaaPoistaNo, napit ei sentään ole itse tehtyjä. :-)
VastaaPoistaHaaste sinulle blogissani:)
VastaaPoistaOo! Jännittävää. Minäpä poimin sen sieltä.
VastaaPoista