Tervetuloa!

Klikkasit juuri itsesi kirjoittaja, kirjastonhoitaja Mervi Heikkilän blogiin, jossa kerrotaan elämästä eri rotuisten lampaiden ja maatiaiskanojen kanssa sekä vaihtelevasti muistakin tärkeitä asioista, kuten huovutuksesta ja lankojen kasvivärjäyksestä.



lauantai 22. joulukuuta 2012

Sininen hetki

Aurinko on karannut Kauriin kääntöpiirille. Päivä on lyhyt ja kylmä. Sinisen hetken koittaessa mittari laskee  - 23 asteeseen ja allekin. Otan kameran ja teen pienen retken pihapiiriin.



Alma-kissa ei piittaisi ulkoilla. Se vilahtaa oven raosta ulos tarpeilleen ja loikkii pian surkeasti maukuen takaisin. Sisällä lämpimässä on hyvä nukkua, vaikka sukkalaatikossa.


Lampaat eivät tiedä sinisestä hetkestä mitään. Kun lampolan oven avaa, ne rynnistävät tarkistamaan, onko tulijalla leipää. Sinikukka (vasemmalla edessä) ehti jo nuolaista kameran linssiä.


Kanalassa ei myöskään näytetä piittaavan talven estetiikasta. Jose-kukon johdolla kanat odottelevat tulijalta aina herkkuja ja tunkevat niin lähelle, että saa varoa tallaamasta niiden pitkiä varpaita.

Ilmajokisten maatiaiskanojeni kymmenpäinen parvi kuuluu MTT:n säilyttäjäohjelmaan. Maatiaskana on todennäköisesti ensi vuonna jonkin verran esillä julkisuudessa, sillä se on valittu vuoden maatiaiseläimeksi 2013.


Pässipojat Late ja Einari eivät piittaa sisätiloista. Ulkoiltava näköjään on vaikka mittari näyttäisi mitä. Pojistakaan ei saa kunnon tilannekuvia ilman tuntikausien odottelua. Kun tutut askeleet lähestyvät tarhaa, ne lopettavat ulkopuuhansa tai juoksevat sisältä aidan luo maleksimaan. "Olisiko leipää? Rapsuttaisitko? Noo, rapsuta nyt vähän!"



Iita-koiraakaan ei pakkanen haittaa. Se nauttii pienestä pakkaslenkistä ja lumihangessa pyörimisestä.

12-vuotiaan ikäneidon terveys tutkittiin äskettäin. Kuulo on mennyt ja vain toisella silmällä näkee enää vähän. Sydän löi kuitenkin vakaasti ja varmasti. Eläinlääkärin mukaan koira pärjää kyllä haju- ja tuntoaistin varassa, kun elämä on tuttua ja turvallista.

Oli silti surullista kuulla, että koira on menettänyt aistejaan. Iitalle on koittamassa ilta.


Sinisen hetken retkellä kuvaamatta jäivät Milla-koira, joka oli lähtenyt mummolassa käymään sekä tyttären Henkka-kani, jonka unohdin. Henkka ei tosin lainkaan pidä valokuvaajista, joten ehkä on parempi näin.

Oikein rauhallista joulua kaikille blogin lukijoille! 





2 kommenttia:

  1. Ihania kuvia eläinystävistänne, perheenjäsenistä... Voi, Iita on suloinen! Hyvää joulua teille sinne<3

    VastaaPoista
  2. Kiitos samoin sinulle ja koko perheellenne!

    VastaaPoista