Harmasrallia

Tammikuun auringon kunniaksi Tuulilaaksossa kisattiin tänään perinteiset heinäpaaliajot.

Yksi, kaksi, aja!

Hetkinen! Miten päin tätä rataa oikein kierretään?

Ihan sama, kunhan on kaasu pohjassa.

Ja ben... ei kun maitoa suonissa! Kuten kuvasta näkyy, varikolla tankattiin juuri.

Eivätkö nämä ikinä väsy?

Eivät. Mutta jos maitobaari on kiinni, on itku lähellä. Onneksi vesisanko on aina pikkuruisen turvan ulottuvilla.

Mutta jos joku rapsuttaa oikein perusteellisesti ja hyvin, menevät jalat alta. Kaamokselta ainakin. Mahtaakohan tapa jatkua aikuisenakin? Näen jo silmissäni satakiloisen pässin makaamassa maassa häntä viuhtoen onnellisena, kun sitä rapsutetaan.

PS: Jotta osaisitte arvostaa rallikuvaajan rankkaa ammattia, kerronpa, millaisia vaaroja oli tätäkin kuvasarjaa kuvatessa.
1) Hiuksia revittiin ja syötiin.
2) Lakkia rouskutettiin lakkaamatta, samoin takin vetoketjuja (lakki ei muuten ole aitoa turkista).
3) Kameraa uhattiin nuolaista ja sen kaulahihna oli useampaan kertaan syvällä jonkun suussa.
4) Kuvia sabotoitiin. Katsokaapa vaikka tätä otosta:

Mutta en valita. Koen itseni etuoikeutetuksi. Eläimet tuovat iloa, vauhtia ja sisältöä elämään, jos kohta myös rahanmenoa ja suruakin joskus.

Oikein aurinkoisia kevättalven päiviä ja iloa elämään myös blogin lukijoille!