Ensin matkahuollon bussi toi kehräämö Christinasta valkoisia rygja-lankoja aimo kasan. Villat oli lähetetty kehräämöön jo viime vuoden puolella, mutta hyvää kannatti odottaa. Langat olivat ihanan paksuja, kevyesti tuoksuvia ja aika puhtaita. Ei tarvitse pestä, sen kun kutoo ja pitää.
Sitten tuli viestiä lähikehräämöstä: lankanne ovat valmiita. Hiukan jännitti. Muistelin, että kaikkia lähikehräämöön viemiäni villoja en ollut huomannut lajitella kovin tarkkaan. Langat, valkoinen rygja, ruskea suomenlammas ja musta sl-rygja-risteytys, ovat silti ihania.
Ne ovat rasvaisia, pehmeitä ja tuoksuvat voimakkaasti lampaalle. On makuasia, haluaako ne pestä ennen vai jälkeen kutomisen. Omaan käyttöön en pese, koska halutessaan valmiin tuotteen voi pestä. Myyntiin menevät saavat kevyen pesun kyllä, jollei joku välttämättä halua ostaa rasvaisia lankoja.
Omat käsityöprojektit keskittyvät, yllättävää kyllä, lankoihin ja kutomiseen. Olen vihdoin opetellut sukan kantapään ja opittua taitoa pitää harjoitella. On myös mielenkiintoista kutoa omasta rygja-langasta: se on hiukan kovempaa kuin suomenlammaslanka ja oletan, että myös hiukan kestävämpää, eikä huovu yhtä helposti. Se sopii hyvin sukkiin siis - niistä norjalaisista villapaidoista puhumattakaan.
Omat kasvivärjätyt langat ovat jo loppuneet, joten raitalankoja on pitänyt pengastaa kaapin pohjalta. Oranssi tuo auringon ja kevään, eikös vaan! Seuraaviin sukkiin tulee kuitenkin raidat tai kuviot luonnonvärisenä, ruskea ja musta saavat luvan kelvata siihen saakka, että värjäyspata taas porisee.
Ihan pikkuruisen huovutustyön tunnustan myös tehneeni. Tai kaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti