Myös lampolassa on kevät. Pikkupässit kasvavat sellaista vauhtia, että lampuriin iskee haikeus. On ikävä pieniä karitsoja.
Kauan ei ehdi ikävöidä, sillä pojanriiviöt järjestävät ohjelmaa. Jos ne eivät kapua etujaloillaan lampuria pitkin ja kerjää rapsutuksia, niin ne harjoittelevat lampurin takamuksen puskemista. Tai karkaavat, kuten Kaamos eilisaamuna.
- Häh? Ai miten niin minun ei kuuluisi olla täällä tyhjässä ponitallissa?
Iita-koira auttaa karkulaisen kiinni saamisessa. Kylläpä lammas tuoksuukin hyvälle!
Nyt se karkaa!
Ei karannut, vaan päätyi takaisin lampolaan tuikeiden mammojen komennettavaksi. Näitä tätejä eivät pikkupässit kiusaa.
Tiukka komento on myös kanalssa, jossa Jose kukko pitää aisioissa kanat ja pikkukukot. Jose on kyllä lempeä isäntä, syöttää pikkutipujakin kun sille päälle sattuu.
Pääsiäsbloggausta ei voi tehdä ilman pääsiäispupua. Kunnioitettavaan ikään ehtinyt Henkka ei kylläkään pidä pupu-nimityksestä vaan sallii itseään kutsuttavan mieluummin pääsiäisjätkäksi.
Aurinkoista kevättä blogin lukijoille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti