Onneksi Tuulilaakson uudet asukit vaativat emännän ja muidenkin kaksijalkaisten huomiota. Ne riehuvat, leikkivät, riiviöivät, juoksevat, kiipeävät, purevat, teroittavat kynsiään, kakkivat, nuolevat, naukuvat, puskevat, naurattavat ja kiristyttävät hermoja niin kuin vain kaksi puolikasvuista kissanpentua voi tehdä.
Mutta nukkuessaan ne ovat oikein söpöjä ja rauhallisia.
Kunnes taas heräävät ja työntävät sievän nenänsä joka paikkaan.
Yritin ottaa lampaantaljoista teettämistäni tossuista kuvia, mutta pikku linssilude vaati päästä mukaan. Myöhemmin huomasin, että ikuistettua tuli myös sohvalla makoileva Milla-koira. Häntä lievästi sanottuna sapettaa, kun JOTKUT ovat vielä sievempiä kuin hän ja niitä kanniskellaan, niille leperrellään ja niitä jopa rapsutellaan enemmän kuin häntä.
Kissanpentujen lellittelyn ohella Tuulilaakson emäntä on ahkeroinut viime aikoina kirjaprojektien parissa. Ja mikä ihanaa, eilen sähköpostissa odotti myös kirjailijavierailupyyntö. On aivan mahtavaa tavata pieniä lukijoita, kertoa heille kirjallisuudesta, kirjoittamisesta ja innostaa heitä astumaan kirjallisuuden ihmemaailmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti