Tervetuloa!

Klikkasit juuri itsesi kirjoittaja, kirjastonhoitaja Mervi Heikkilän blogiin, jossa kerrotaan elämästä eri rotuisten lampaiden ja maatiaiskanojen kanssa sekä vaihtelevasti muistakin tärkeitä asioista, kuten huovutuksesta ja lankojen kasvivärjäyksestä.



sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Äänikirjaa lukemassa

Viime lauantaina Tuulilaakson väki matkasi noin kolmesataa kilometriä etelämmäs, Suomi-neidon helmoille suorastaan, ja ahtautui studioon äänikirjaa lukemaan. Studio oli pieni, mutta siellä oli kaikki tarvittava: tuoli, pöytä, mikrofoneja ja kaiun imaisevat verhot seinillä. Studion toisessa huoneessa äänimestari istui valtavan nappulapöydän ääressä ja katseli näytöltä sekä kuunteli kuulokkeista, kuinka lukeminen sujui.

Äänikirjan lukeminen on jännittävä tilanne. Studiossa on vain lukija ja teksti. Tekstin tarina, sen henkilöhahmot ja tapahtumat, on herätettävä henkiin ja vain lukija voi sen tehdä. Vaikka ei tehdäkään kuunnelmaa, täytyy Kanakon mielestä äänikirjan lukijankin vähän eläytyä. Pikkuruisen hiiren ääni ei voi olla kovin römeä. Innostunut, isokokoinen noita Ulpu Vahvero taas ei paljon piipitä. Ja miten puhuukaan rakastunut keksinpaistaja Jaakko Jumi armaalleen Helle Harmitille?

Mutta eläytymisen lisäksi on muistettava ääntää sanat huolellisesti ja loppuun saakka. On yritettävä olla rauhallinen, mutta jossain kohtaa myös hiukan kiihtynyt. Ja miellyttävältäkin ääni saisi kuulostaa, vieläpä eri-ikäisten kuulijoiden korvissa. Roppakaupalla vaatimuksia, eipä ihme, että lukemistilanne vähän hikoiluttaa.

Kanakko on aiemmin lukenut yhden lasten äänikirjan, Satupiirin. Sen kertomukset olivat neljän eri kirjoittajan kynästä lähtöisin. Nyt luettu, pääsiäiseksi valmistuva humoristinen noitatarinoiden kokoelma "Myöpelinmäellä", on kokonaan omaa tekstiä. Hauskaa oli, että omaa tekstiä pystyi vielä lukiessa hiukan korjailemaan, paikoin jopa irrottelemaan repliikkien kanssa.

Nyt, kun lukemistilanne on jännitetty, täytyy tietenkin alkaa jännittää lopputulosta. Omaa ääntä Kanakko ei kyllä pysty kuuntelemaan, mutta jo oman äänikirjan piteleminen käsissä on säväyttävää, ja aina voi kärttää palautetta kavereilta.

Studio: Rumus Äänituotanto

4 kommenttia:

  1. Sun ääntä on kiva kuunnella, kuuntelin tuon lukunäytteen:) Ilmeikäs ja selvä ääni! Varmasti kiva äänikirja, pitää laittaa hankintalistalle... t henna kivitaskusta

    VastaaPoista
  2. Moi! Kävin minäkin kuuntelemassa pätkän lukuasi, tykkäsin myös! Ja pari kolme viikkoa sitten yritin sinua bongata kirjastossa kun luontokuvaaja esitteli kuviaan! ;) Sattumalta vain osuin lainaamoon samaan aikaan!

    Mekko omassa blogissa oli niin ohutta kangasta, etten sellaista eteenpäin voisi antaa (tai siis lopusta kankaasta tehdä, tämä oli ns. koeversio tästä ideasta), mutta vastaavia isokuvioisia on tulossa kyllä! Myös trikoopohjaisena höystettynä retrokangas-applikoinnilla! Puuvillakankaan kaavaa pitää vielä muokkailla.. mutta pidän sinut mielessäni ehdottomasti! Kokeilut (joita saattaa myyntiinkin saakka päästä) teen yleensä 38kokoisena.

    VastaaPoista
  3. Kiitos! Minäpä kyttäilen blogiasi sillä silmällä. Itselläni oli juuri tänään vähän vastaava vihreä trikoomekko/tunika päällä. Se on mukava ja kaunis ja oikein sopiva satutunninpitokolttukin.

    VastaaPoista