Aurinkoa Tuulilaakson päiviin tuo onneksi pikkuväki. Olohuoneessa sirputtaa kuusitoista ilmajokisen maatiaiskanan tipua. Heistä pienin on hurja selviytyjä, oikea ihme. Hän piipitti kuoressaan päivä sen jälkeen kun hautomakone oli otettu pois päältä. Ennen töihin lähtöä kanakko kuori kylmän tipusen ulos kuoresta, lämmitti hiustenkuivaajalla ja laittoi pikkuisen lämpölampun alle uskoen, ettei kukaan voi selvitä tuollaisesta. Vaan kyllä voi.
Eloonjäämistä on toki yritetty edistää juottamalla pipetillä sokerivettä ja hunajaa, sillä kuoriutumisen viivästyttyä vararavinto on vähissä, ja tipu nääntyy helposti. Nyt sitkeä sissi jo syö itse, molemmat silmät ovat avautuneet ja jalatkin oienneet. Sankaritipulle on luvattu, ettei hänen tarvitse lähteä Tuulilaaksosta ikuna - Kanakko tietenkin toivoo, että sitkimys osoittautuisi kasvaessaan kanaksi eikä kukoksi.
Lampolassakin riittää vilinää. Kaikki lammasmammat ovat onnistuneesti karitsoineet. Sinikukka sai kaksi mustaa lapsosta ja Terezalla ja Venuksella on molemmilla yksi valkoinen karitsa. Venuksen Einari-poika on jo oppinut kyläilemään Sinikukan Laten ja Esikon luona, Terezan Elle-Riikka sen sijaan pysyy turvallisesti oman äidin helmoissa. Bruno-pässi joutui hankalan luonteensa takia lähtemään vihreämmille laitumille ja Tuulilaaksoon saapuukin uusi isäpässi aikaisintaan syksyllä.
Kanakon kameran laturi on edelleen hukassa, mutta uusi on tilattu. Ennen sen saapumista täytyy tyytyä valamaan kevätuskoa mieleen katselemalla vanhoja kesäkuvia. Viime vuoden kesäkuussa Tuulilaaksossa näytti tältä:
Tuon alemman kuvan maisema ei tosin voi toteutua ensi kesänä, sillä pikku-Kanakon keinu on purettu pois, eikä Tuulilaaksoon ole tulossa kalkkunaparvea. Sen sijaan Tuulilaaksoon muuttaa pieni poni - kunhan hänelle ahkeroidaan valmiiksi talli ja tarha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti