Tietenkin kaikki alkoi siitä, että kaivon luona oleva kanatarha piti kääntää, jotta saattoi siirtää siihen viereen kalkkunatarhan. Sitten oli purettava kaksi kanatarhaa. Ja siirrettävä yksi koiratarha, jotta saattoi päästä tasoittamaan tarhan pohjaa, levittämään siihen suodatinkangasta ja kippaamaan hiekkaa.
Kuulostaa työläältä, ja täytyy tunnustaa, että Tuulilaaksossa tarhan rakentelu on melkein jokakeväistä puuhaa, milloin nikkaroidaan kalkkunatarhaa, milloin koiratarhaa. Jospa ensi keväänä oltaisiin ihan rauhassa, eikä haaveiltaisi uusista tulokkaista eläintarhaan?
Onneksi talon isännällä kuitenkin on kätevät kädet ja käteviä apuvälineitä Kanakkojen suunnitelmien toteutukseen. Kiperin vaihe tänä keväänä oli, kun piti saada kanatarha purettua niin, ettei sen kattoon nojaava varpuspönttö tipu. Ei tippunut ja varpusperhe jatkaa onnellista perhe-elämäänsä lampolan seinällä.
Kun ihmiset ahkeroivat, eläimet nauttivat keväästä: tiput kasvavat ja osa on jo lähtenyt uusiin koteihin. Lampolan lapset, Elle-Riikka, Late, Esikko ja Einari, kasvavat hurjaa vauhtia ja nauttivat huolettomista karitsanpäivistä. Paras hetki päivässä näyttää olevan, kun Kanakko kantaa lampolaan ison kasan heiniä: kukaan lapsi ei voi vastustaa heinäkasassa hyppelyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti