Tuulilaaksossa Mikkelinpäivän aamu paljasti syksyn ensimmäiset kuuraiset heinänkorret. Otin vihjeestä vaarin ja aloin siirtää kanoja talvikanalaan.
"Joko mennään, joko mennään?" kyselevät Nelli, Ninotska ja muut rouvat.
Kanalassa tosin asusti jo terhakka pikkukukkojen parvi, joten kovin seesteisesti ei muutto sujunut. Hetken aikaa pöllysivät höyhenet ja vallitsi iloinen "kaikki tappelee kaikkien kanssa" -sekasorto. Onneksi kukot ovat vielä niin pieniä, että sopu vihdoin löytyi. Ja voi sitä sisustamisen intoa, kun talvikanalasta löytyi uusia, mielenkiintoisia pesäkoloja. "Olisiko tämä heinänkorsi hyvä tässä? Entäpä jos sen siirtäisi tähän?"
Pilkkurintainen Erkki on tällä hetkellä Tuulilaakson ainut isokukko. Hän ei kuitenkaan ota rooliaan tarpeeksi vakavasti, vaan haluaa edelleen viettää villin ja vapaan pihakukon elämää. "Jihuu! Minua et kiinni saa!"
Ehkä kalahaavi tai aika auttavat tähän asiaan ja saan Erkin ennen pitkää pitämään pikkukukoille kuria kanalaan.
Tuulilaakson lammaskatras on kasvanut hämmästyttävää vauhtia tänä syksynä. Mammoja tai sellaisiksi aikovia on jo yhteensä yhdeksän kappaletta. Katraaseen kuuluu nyt suomenlampaita, rygjia, risteytyksiä ja yksi ihana kainuunharmaskin.
Kuvassa uusin tulokas, muhkea suomenlammas Alma-mamma ilmaisee hyvin selvästi, mitä mieltä hän on kännykkäkameran kanssa häärivistä naisihmisistä. Hän on myös vielä hiukan tyytymätön uusiin kavereihinsa. "Ei ketään tuttuja. Tylsä paikka", rouva mutisee ja tönäisee kaveria. Ehkä hän aikaa myöten löytää Tuulilaaksosta uusia sydänystäviä.
Sellaisen vieressä on hyvä ottaa päivätorkut, vakuuttelevat Esikko ja Panda. Minulla ainakaan ei ole vastaan väittämistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti