Omenasato ei tänä vuonna ollut kummoinen. Vanhat puut antoivat kahtena edellisvuonna ämpäreittäin omppuja, tänä vuonna ne huilaavat. Toinen kasvattaa rungossaan jo isoja, valkoisia sieniäkin, joten niillä tuskin on edessään kovin monta kesää.
Pikkuruinen, ahkera keltakaneli sen sijaan ilahdutti Tuulilaakson väkeä ja kantoi selkä väärällään maukkaita omenoita.
Kasvimaan yllättäjä oli tänä syksynä punajuuri. Ikinä ei ole Tuulilaaksossa punajuuria kasvanut, vaan nytpä ne lihoivat ja paisuivat oikein mehukkaiksi. Sipuleitakin saatiin. Sen sijaan porkkanat päätyivät parempiin suihin ja lantut innostuivat kasvattamaan vain muhkeat naatit.
Kuvassa on myös muutama äkkiväärä kasvihuonekurkku. Luulin ostaneeni avomaankurkun taimen, vaan sepä venyttääkin hedelmänsä pitkiksi ja kasvilavan seinien tullessa vastaan kääntää ne hauskasti mutkalle.
Potut paisuivat mukavasti, vaikka sato ei määrältään päätä huimannut. Isoista mölliköistä saa onneksi maukkaita uuniperunoita. Pesty peruna halkaistaan, päälle öljyä, suolaa ja mausteita ja eikun uuniin noin kahteensataan asteeseen kunnes pinta vähän ruskistuu.
Onneksi raskasta sadonkorjuutyötä ei Tuulilaaksossa tarvitse tehdä yksin. Ahkerat apulaiset huolehtivat, etteivät esimerkiksi ilkeät madot pääse liikaa lisääntymään pottumaalla.
Kuvassa renkipojat poseeraavat työmaallaan kesäkanalan edustalla. He toivottavat blogin lukijoille oikein leppoisaa ja satoisaa syksyä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti