Käsitöitä ja kirjaimia

Käsityö- ja kirjasyksy on koittanut. Tuulilaaksossa ensinmainittu ilmenee siten, että iso emäntä ja pikku emäntä näpräävät ja huovuttavat, ompelevat ja suunnittelevat. Kaikista suunnitelmista ei (onneksi) tule totta, mutta aika moni työ etenee valmistusvaiheeseenkin. Pakkokin on, kun innostuksen puuskassa tuli ilmoittauduttua muutamiin joulumyyjäisiin.

Ensin oli kasa kirpputorilta löytyneitä kierrätysnappeja. Herkullisen näköisiä, eikös vaan!

Sitten erehdyimme vierailemaan Ylistaron kehräämössä. Oi, oi.

Ja kun huovutusvilloja on ennestäänkin ripakopallinen, puhumattakaan vielä karstaamattomista Tuulilaakson lampaiden omista villoista, niin suorastaan on pulaa runsaudesta.

Mitä sitten on syntynyt?

Paljon mikään ei ole ihan valmista vielä, enemminkin vaiheessa.

Pieniä rintaneuloja, kännykkäpussin tai tossujen koristeita.

Huovutetuista kännykkäpusseista puuttuvat vielä nauhat. Napit on kuitenkin jo ommeltu paikalleen.

Pienempi emäntä on kuunnellut ahkerasti äänikirjoja ja huovuttanut pieniä palloja. Palloja on syntynyt paljon, sillä Me Rosvolat ja Iso-Hemmin Arkku oli melko pitkä kirja... Palloista syntynee aikanaan koruja, luulen ma. Ja huovutettuja korurasioitakin on Tuulilaaksossa värkätty, niistä kuvia joskus toiste.

Jotain valmistakin on sentään. Mutta kunnia ei kuulu kokonaan Tuulilaakson väelle vaan anopille, joka on kutonut pienelle emännälle sukat kesällä kasvivärjätyistä langoista. Muistelen, että raparperia on tummempi vihreä ja koiranputkea vaaleampi.

Käsitöiden ohella syksy on kirjoittamisen aikaa. Kesällä naputeltu ponipäiväkirja on korjailtu ja vielä uudelleen korjailtu ja on parhaillaan Selkokeskuksessa selkokielen tarkistuksesta. Se on siis hevosselkokirja, jonka toivottavasti jonain päivänä näen kansissa.