Valkoinen rygja-lanka lakkasi olemasta väritöntä, kun matkasin Kuortaneelle ja saimme ystäväni kanssa tulet patojen alle. Savuista, märkää ja ihanaa puuhaa kuvasi ystävämme Ponitäti Kiitos hänelle kuvista!
Tällä kertaa kokeilimme ensimmäistä kertaa krappia eli värämataran juurta. Sitä olisi pitänyt liottaa etutkäteen, mutta tyydyimme jauhamaan sitä vähän huhmareessa.
Krappiliemi oli dramaattisen verenpunaista.
Värjäri ei muuten voi itsekään olla väritön. Päävärjäyksen lopputulos luomuväreillä ei ole läheskään tasainen, mutta sellainen olisikin ihan liian tylsä...
Ahkeran värjärin voi tunnistaa myös käsistä.
Sipulin kuorista tarttuu upea keltainen väri ihan kaikkeen, myös lankoihin. Krapin ja sipulin lisäksi kuumensimme padallisen haavankuorikeittoa. Haavan keltainen on maltillisempi, mutta minusta kaunis murrettu sävy sekin.
Värjäyspäivän lopuksi lankoja kuivuu kaikkialla, myös saunassa. Krappi antoi lankoihin mielestäni todella kauniin punaisen sävyn. Taidanpa tilata juurta paljon lisää seuraavaa savuntuoksuista ja värikästä päivää varten.
Hei ! Nyt vasta tutustuinkin blogiisi, et varmaan pahastu vaikka linkitän tämän omaa blogiini. Terv. Eija yp. värikästä värjäystä
VastaaPoistaMukavaa kun tutustuit! Linkitä vapaasti. Mikä on blogisi osoite? :-)
VastaaPoista