Tervetuloa!

Klikkasit juuri itsesi kirjoittaja, kirjastonhoitaja Mervi Heikkilän blogiin, jossa kerrotaan elämästä eri rotuisten lampaiden ja maatiaiskanojen kanssa sekä vaihtelevasti muistakin tärkeitä asioista, kuten huovutuksesta ja lankojen kasvivärjäyksestä.



torstai 25. elokuuta 2011

Suunnitelmia, suunnitelmia

Suunnitelmia on hyvä olla. Esimerkiksi sen varalle, jos sattuu omistamaan kolme lammasta. Niistähän tulee ihan älyttömästi villaa! Sen jälkeen kun ne on syksyllä keritty. Kerintää varten täytyy olla karvanleikkuri ja keritsemispukki, ettei selkä mene poikki siinä tohinassa. Oma selkä siis. Lampaalle voi tulla palkeenkieliä nahkaan, mutta onneksi ne paranevat tosi nopeasti. Toisin kuin ne omiin käsiin tulevat palkeenkielet.
No, kun lampaat on keritty, tuli verta tahi ei, täytyy villaa jatkojalostaa. Kolmen lampaan villan jatkojalostus osoittautuukin haastavaksi puuhaksi, erityisesti jos haluaa juuri niiden omien lampaiden villasta tehtyä lankaa. Onkin syytä hyvissä ajoin ottaa yhteyttä erilaisiin kehräämöihin. Pian tosin selviää, että juuri sitä omaa rygja-lankaa ei saakaan juuri mistään kehräämöstä takaisin, ellei villaa satu olemaan 20 kiloa. Ei ole sellaisia turbolampaita meillä. Vihdoin löytyy Merijärveltä kehräämö, jossa alarajana on 3 kiloa. Se saattaisi juuri ja juuri löytyä. Ei kun sitten postittelemaan villoja ja odottelemaan lankoja, jahka se aika koittaa.
Ja kun sitten saa villat takaisin lankoina, niin kuka sitä pelkkää valkoista lankaa haluaa? Norjalaisen villapaidan ainekset on syytä kasvivärjätä pihalla perinteiseen tapaan. Ajatelkaa, nuotiot loimuavat, pitkät hameet kahisevat ja herkullisen värisiä villavyyhtejä nostellaan kuivumaan. Ihanaa puuhastelua varten täytyy ehdottomasti aloittaa kasvivärjäysohjeiden lukeminen jo hyvissä ajoin kesällä. Mutta kun melkein jokaisessa ohjeessa neuvotaan hiukan eri lailla? Lienee syytä valita yksi ohje ja noudattaa sitten sitä, tuli mitä tuli? No, sivumennen sanoen, lankaahan en lainkaan tarvitse, sillä en osaa kutoa juuri mitään, eikä minulla ole siihen aikaakaan (kaikelta tältä suunnittelemiselta). Mutta ajattelin antaa sitä joululahjoiksi tai muuten vaan lahjoiksi kutoville ystävilleni.
Mutta entäs sitten, kun kaikki kaksi uuhta karitsoivat ensi keväänä! Sehän tietää ihan mahdottomasti lampaanlihaa ensi syksynä. Onneksi minulla on siihenkin jo hyvä suunnitelma valmiina, teurastamo lähes valittuna ja melkein säilykelihapurkeillekin tila raivattuna kaapista. Hyvin suunniteltu on puoliksi syöty, vai miten se nyt meni?

2 kommenttia:

  1. Kuule. Mulla on täällä trukki. Ei kun siis rukki. Näyttää ehjältä. Kehrää siis ite. Ja kasvivärjää.

    Kyllä se niin on, että tuo homing-innostus mitä lie meinaa sitä, että ihmisellä ei saa olla palkkatyötä. Tai muutakaan työtä.

    VastaaPoista
  2. Mullakin on se kapistus, se rukki. En vaan tiedä, mistä päästä villat laitetaan sisään ja mistä lanka tulee ulos. Ja enste pitäisi olla karstatkin.
    Täytyy kyllä myöntää, että työt haittaavat elämistä huomattavasti, mutta toisaalta tähän homing-hommaankin kyllästyisi takuulla, jos saisi kaiket päivät vain kotoilla.

    VastaaPoista