Aurinko säteili, pihan siivekkäät konsertoivat ja olisi ollut mitä parhain hetki vaikka rapsutella lampaita.
"Rapsuta, äiti, rapsuta!" Määkivät Tereza ja Sinikukka. Mutta äiti ei rapsuttanut.
"Tule tänne varjoon kellimään!" kehräsi Kalma-Alma. Mutta kukaan ei tullut.
"Nyt juuri on ihan paras hetki syödä! Söisit sinäkin!" kehotti Rasmus-poni. Uteliaille paljastettakoon nyt, että sydämenkuva kankussa ei tuonut Rasmukselle juhannusheilaa - mutta mitäs ruuna heilalla, kun vaan heinää riittää.
Vaan mitä tein minä?
Niin juuri. Eikä tarvitse pelätä, että tämä työ loppuisi liian nopeasti. Ensi kesäksi hankin kyllä jonkin moottorivetoisen talikon - tai sitten kesärengin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti