Värejä ja ääniä

Tänään Tuulilaaksossa on kuulunut kauniita ääniä ja nähty ihania värejä.

Aamulla koiranputkiliemipadan alle sytytettiin tuli. Päivän mittaan oman liemensä saivat myös lupiini, pietaryrtti, mesiangervo, raparperi-koivu ja safran-jauhe. Liemistä puolestaan tarttui kauniita värejä villalankaan.

Vanhat kotapadat valjastettiin uuteen käyttöön hitsaamalla niihin jalat. Myös tiilille löytyi uusiokäyttöä tilapäisiksi tulisijoiksi. Isossa padassa värjäytyi helposti kymmenenkin vyyhteä kerralla, eli kilo villalankaa.

Osa liemistä tosin kiehui hiukan pienemmissä kattiloissa, korkeintaan kolme vyyhteä kerrallaan. Tänään värjättiin kolmesäikeistä valkoista ja kaksisäikeistä harmaata suomenlampaan villalankaa.

Värjäyksen ja etikkahuuhtelun jälkeen jokaiseen kuivumaan nostettuun vyyhteen kirjoitettiin, mistä kasvista väri oli saatu ja millä aineella se oli puretettu kiinni lankaan. Tuulilaaksossa käytettiin pääasiassa alunaa ja rautavihtrilliä. Kuparivihtrilliä ei ollut, joten lupiiniastiaan pudotettiin kupariputki. Ehkä se vaikutti, ehkä ei.

Tuulilaakson värjäyspäivään osallistui neljä urheaa naista. Kaksi heistä innostui puuhasta niin, että ahkeroi aamukymmenestä iltakahdeksaan. Tai tarkalleen ottaen Kanakko aloitti jo aamukahdeksalta. Tuloksena oli 29 vyyhteä kauniita keltaisen ja vihreän sävyisiä villalankoja.

Mutta ne äänet! Kaiken sirkutuksen ja piipityksen, hirnumisen, määkimisen ja haukkumisen lisäksi Tuulilaaksossa soi nykyään satakieli. Upeaääninen muusikko ilahduttaa kuulijoita aamuin illoin. Toivottavasti onni on lauluniekalle myötäinen ja maailmalle lehahtaa syksyllä kokonainen sisarussarja Tuulilaakson satakieliä!