Talviturkki pois

Tänään viimeinenkin Tuulilaakson mäkättäjä pääsi talviturkistaan. Syy myöhäiseen ajankohtaan ei tällä kertaa ole silkka laiskuus, vaan minun piti odotella edellisen kerintäkerran haavojen parantumista, ennen kuin tartuin koneeseen uudelleen. Ja ei, ne haavat eivät olleet lampaassa vaan keritsijän peukalossa.

Onko tässä Tuulilaakson uusi seinäkoriste? Ei, vaan ihanainen Sinikukka, jonka pää on kerintätelineessä tukevasti mutta hellästi kiinni.

Kerinnän kuluessa Sinikukan kakarat, Esikko ja Late, kävivät välillä ihmettelemässä touhua. "Mitä kummaa, äipältä tippui takki!"

Kerinnän ja sorkkahoidon jälkeen perhe sai retkeillä vapaana pihassa. Kerintäkoneeseenkin oli tehtävä lähempää tuttavuutta.

"Hähää! Huutakaa te vaan siellä aidan takana. Me kirmaamme täällä puolen nyt!" Sinikukan ajatukset saattoi melkein kuulla.

Ilmeisesti rouvalle ei jäänyt kaunoja myöskään keritsijää kohtaan. Tämä lammas tulisi vaikka syliin tai kainaloon nukkumaan. Olenko jo muuten kertonut, että lampaat ovat hyvin terapeuttisia ja ihania eläimiä?
Sen kunniaksi haenkin niitä ensi viikolla Tuulilaaksoon muutaman lisää.