Eskon päivänä

Vanhan kansan mukaan on Eskon päivään mennessä perunan ja viljojen oltava maassa. "Joka ei saa Eskon päivään mennessä ohraa ja perunaa maahan, ei saa niitä koko kesänä”. Ja ”Eskon päivänä pitää kylväjän kauran olla kiinni”.

Tuulilaaksossa ei ole siis huolen häivää, sillä peruna on jo maassa ja kauraa tai ohraa ei ole tarkoitus kylvääkään. Muutenkin uutiset ovat hyviä: lampaat ja tiput kasvavat ja voivat hyvin, kasvimaalla rehottaa (ainakin rikkaruohot) ja kirjoitus- sekä käsityöhankkeetkin ovat edenneet.

Hautomakoneesta putkahti eräänä päivänä 13 tipua, joiden värikirjo on hieno, lähes valkoisesta lähes mustaan. Täysin valkoista en ole koskaan onnistunut saamaan, enkä myöskään täysin mustaa.

Tuulilaakson elo onkin tätä nykyä melko tipuisaa, sillä hautomakoneen lisäksi yksi kana innostui hautomaan ja sai peräti kymmenen lasta. Viikonloppuna viisivuotias pikkuvieras ihmetteli hautomakonetta kovin: "Muniiko se ne munat myös?" Niin älykästä laitetta ei lie kuitenkaan vielä keksitty...

Karitsointiaikaan kuoleman porteilla käynyt Alma-uuhi on taas elämänsä kunnossa. Myös kaikki kolme eloonjäänyttä karitsaa voivat hyvin. Kuvassa näkyvä valkoinen karitsa Hammaspeikko on saanut lisämaitoa tuttipullosta, mutta nyt alkaa korvikejauhe loppua, joten maitohanakin on ruuvattu aika pienelle. Voitte uskoa, että se ei ole päättäväisen ja kovaäänisen tyttölapsen mieleen.

Olen kesällä menossa muutamiin myyjäisiin, joten huovutuspajakin on ollut ahkerassa käytössä. Tällä kertaa on valmistunut laukkuja ja kännykkäpusseja ja suosiossa on taas ollut vihreä väri - kuinkas muutenkaan.

Erinomaista Eskon päivää itse kullekin!

Huovutellen, tossutellen

Tuulilaakson ulkolämpömittari on noussut monena päivänä reilusti yli kahdekymmenen lämpöasteen. Ruoho kasvaa silmissä, omena- ja kirsikkapuut kukkivat, kohta myös syreeni. Nythän on siis juuri oikea aika huopatossuille!

Tästä se lähtee.

Tossuhuovutuksen saloihin viiden naisen iskuryhmää johdatti asiantuntevasti Tiina. Hän toi myös tullessaan kätevät, lasikuidusta tehdyt huovutusalustat. Kyllä kelpasi pihalla huovutella, kun aurinko paistoi ja varpuset visersivät.

Kaavat tehtiin parketinalusmuovista, niistä tuli jämäkät. Pääosin käytimme luonnonväristä villaa, se huopuu helposti. Kuvioita innostuin tällä kertaa tekemään violetilla, vaikkei se lempiväreihini kuulukaan.

Huovutuksen alussa töppöset ovat varsin isot, mutta huovuttaja ei ole luovuttaja, vaan huovuttaa kunnes tossut kutistuvat. Lasinen pyykkilauta osoittautui mainioksi kaveriksi huovuttajalle.

Vielä vähän pitää hinkata ja nutistaa ja paukuttaa.

Nyt saa huovutus luvan riittää. Ehkä pistelen vielä muutaman koristepiston sinipuulla värjätyllä rygja-langalla ennen kuin tossuni ovat täysin valmiit.

Huovutusinnostusta riitti myös iltapäivälle, ja saippuat saivat villanutut ylleen. Nyt tarkenee.

Osan kuvista otti Siilitalon Ansku, kiitos!