Tervetuloa!

Klikkasit juuri itsesi kirjoittaja, kirjastonhoitaja Mervi Heikkilän blogiin, jossa kerrotaan elämästä eri rotuisten lampaiden ja maatiaiskanojen kanssa sekä vaihtelevasti muistakin tärkeitä asioista, kuten huovutuksesta ja lankojen kasvivärjäyksestä.



torstai 8. toukokuuta 2014

Kopterikorvia

Kevät ei tule Tuulilaaksoon ilman kahta asiaa: iloisia kopterikorvia ja piippaavia linnunlapsia Nyt on molempia.


Tänä keväänä syntyi vain valkoisia ja mustia kaunottaria ja komistuksia. Useimmilla valkoisilla lapsosilla on tosin häivähdys ruskeaa.


Useimmiten ruskeaa näkyy jaloissa. Tässä hienoja kinttujaan esittelee mustan rygjan ja vaalean kainuunharmaksen potra poika, yksi nelikosta.


Voiton "kenellä on pisimmät korvat" -kilpailussa vievät kuitenkin mustan suomenlammas-rygjaristeytyksen Venuksen lapset, jotka melkein pystyvät lentämään.


Kevään ensimmäiset tiput eivät putkahtaneet kanan alta, joka kyllästyi liian aikaisin hautomiseen, vaan hautomakoneesta. Nämä maatiaistiput asuvat työhuoneessani ja näköjään tylsistyvät melkein kuoliaaksi näppäimistön äänestä. Eivätkös nukkuvat tiput olekin hassun näköisiä!


Varma kevään merkki on myös orvokkien ilmestyminen Tuulilaakson porraspäähän. Tänään oli se päivä. Kuten huomaatte, Buffy-kissakin osallistui istutustalkoisiin. Tänään pureskelin myös ajatusta, että ihminen - tai ainakin minä - on onnellisin saadessaan elää samassa rytmissä luonnon kanssa. Keväällä istutetaan, kylvetään ja hoivataan poikasia.