Tervetuloa!

Klikkasit juuri itsesi kirjoittaja, kirjastonhoitaja Mervi Heikkilän blogiin, jossa kerrotaan elämästä eri rotuisten lampaiden ja maatiaiskanojen kanssa sekä vaihtelevasti muistakin tärkeitä asioista, kuten huovutuksesta ja lankojen kasvivärjäyksestä.



keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Kahdeksan satunnaista asiaa

Blogiavaruudessa sinkoilee joukoittain haasteita. Yksi sellainen lennähti taas Tallipäiväkirjasta Tuulilaaksoon.
Haaste:
a) Kiitä haasteen antajaa: Kiitos, Tallipäiväkirja !
b) Nämä blogit haastan mukaan:
Kivitasku
Vaskooli
c) Kerro näille blogisteille haasteesta (rikoin sääntöjä minäkin, sillä haastan vain kaksi blogia ja lisäksi Vaskooli voi kertoa myös kuvin)
d) Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi, siis Kanakosta.

1) Narskuttelen yöllä hampaitani.
2) Olen suorittanut 10 opintoviikkoa Taideteollisen korkeakoulun kursseja, avoimella puolella.
3) En osaa virkata nirkkoa.
4) Juutuin Aaronin pianokoulun ensimmäisen osan Juna-kappaleeseen.
5) Minulla on parhaillaan kesken useita eri lanu-kirjoja.
6) Olen tehnyt graduni Mahyn kirjasta Noitavaellus ja se on edelleen mielestäni yksi parhaita koskaan ilmestyneitä nuortenkirjoja.
7) Olen osallistunut Kemin sarjakuvafestivaaleille.
8) Olen pussannut lammasta (ei kielisuudelmaa sentään).
9) Olen kirjoittanut runon nimeltä Suuria määriä sarvijääriä.
10) Tyttäreni toinen nimi valittiin Muumien Alisa-noidan mukaan.

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Elämää ruokintapöydällä

Edellisen päivityksen eläin oli mustakalkkuna, vaikka Kaisan päivänä perinteisesti pääosassa on lammas. Kanakko ottaa nyt äkkiä vahingon takaisin ja kertoo viime päivien tapahtumista Tuulilaakson lampolassa:
Kun kaikki neidot vuorollaan olivat vannoneet Bruno-pässille ikuista rakkautta, tunteet lampolassa äkisti jäähtyivät. Lyhyttä ja kiihkeää on lampaiden rakkaus. Brunoa moinen ei miellyttänyt, vaan hän alkoi miehistellä ikävästi ja puskea seuralaisiaan. Siitä syystä Kanakko nikkaroi Brunolle lampolaan oman yksiön. Näköyhteys neitosiin säilyi, mutta puskemaan ei enää pääse.
Erityisesti uusin tulokas, ruskea Sinikukka-uuhi on joutunut pässin miehistelyn kohteeksi. Nokkela lammas on keksinyt, että ruokintapöydällä oleilevaa kukaan ei pääse puskemaan. Eikä pääse myöskään kunnolla kuvaamaan, kuten alla oleva otos paljastaa.
Saavutetusta edusta ei luovuta, on Sinikukka päättänyt. Hän suostuu tulemaan ruokintapöydältä pois ainoastaan, jos porkkana on tarpeeksi houkutteleva - esimerkiksi vadillinen herne-kaura-ohraseosta. Kanakko odottaa innolla päivää, jolloin Sinikukka kasvaa lampaan mittoihin ja lakkaa mahtumasta omimaansa pesäkoloon.
Tänä viikonloppuna Kanakolla oli kaksi pikkulampuria apulaisena. Kuva todistaa, että varsinkin tyttöpuolinen apuri oli hyvin ahkera. Kun Bruno-pässillä on oma yksiö, on kaikenkokoisten apurien turvallista hoidella Terezaa, Venusta ja Sinikukkaa.

lauantai 26. marraskuuta 2011

Kaisan päivä

Vanha kansa sen tiesi: Kaisa lampaat keritsee. Tuulilaaksossa on siis kiirehditty puuhaan ihan liian aikaisin. Jospa ensi syksynä oikeana päivänä.

Ennen aikaan Kaisana myös syötiin juhlallinen lammasateria. Itä-Suomessa tosin ruokapöydästä löytyi puuroa ja olutta. Jos lehmät ehtivät ehtyä ennen Kaisaa, säästeltiin maitoa Kaisanpäivän puuroa varten.
Kaisanpäivänä myös ennustettiin joulun säätä, johon on tasan kuunkierto aikaa.

Äskeisen Kaisanpäivän kunniaksi esiteltäköön nyt Tuulilaaksoon syksyllä muuttanut siivekäs.

 Hän on Kuikka, mustakalkkunapoika, joka muutti Muru-kalkkunan kaveriksi. Tullessaan Kuikka oli huonossa kunnossa ja vaati lusikkaruokintaa sekä erikoisherkkuja ensimmäisen viikon. Onneksi Kuikka kuntoutui ja viettää nyt harmonista yhteiselämää hiukan kärttyisen morsionsa kanssa.

Tässä vielä lähikuva. Huomaattehan tumman komistuksen sielukkaan ja älykkään katseen!




tiistai 22. marraskuuta 2011

Uusi kirja painossa

Koska Kanakko paitsi hoitaa kanoja, kukkoja, lampaita, kissaa, koiria, miestä, tytärtä ja muutamaa kirjastoa, myös kirjoittaa, hän odottelee parhaillaan pakettia kustantajalta. Kyseessä on keväällä ilmestyneen äänikirjan kirjaversio. Satupiiri-äänikirjassa on seitsemän satua neljältä eri tekijältä, Jussi Matilaiselta, Mervi Heikkilältä, Seija Gauffinilta ja Tarja Leinoselta.
Satupiiri-kirja sisältää samat sadut kuin äänikirjakin ja lisäksi yhden bonussadun, jonka sattumoisin on kirjoittanut Kanakko ja jossa sattumoisin seikkailevat ajokoira ja kissa. Kanakko muuten ehdottomasti kieltää kaikki yhteydet todellisiin henkilöihin tai todellisiin ajokoiriin ja todellisiin kissoihin. Satupiiri-kirjassa on kovat kannet ja Kanakon tekemä mustavalkokuvitus.
Monen eri sattuman summana Kanakko tulee saamaan kustantajalta ihan hirvittävän ison paketillisen noita kirjoja, joten Kanakko myös ilomielin luopuu osasta opuksia. Satupiiri-kirjan hinta on 20 euroa ja muutamia äänikirjojakin on vielä, joten halutessaan äänikirjan ja kirjan saa yhteispakettina 30 eurolla. Satupiiri sopii noin 5 - 10 -vuotiaille lapsille, mutta mukavaa palautetta on tullut aikuislukijoiltakin. Jos siis vaikka pukin pussi kaipaa täytettä, tilauksen voi tehdä sähköpostilla: mervi.heikkila@netikka.fi - ja Kanakon puumerkin saa kaupan päälle. Kirjan pitäisi putkahtaa painosta marras-joulukuun vaihteessa.


Tässä vielä huono kuva kansikuvaluonnoksesta, jonka Kanakko kirjaan maalasi. Harmi, etteivät Kanakon taidot riittäneet varsinaisen kansikuvavedoksen liittämiseen.

lauantai 19. marraskuuta 2011

Risut ja männynkävyt

Tuulilaaksossa vietettiin yllättäen antoisaa kotoilupäivää. Kaikki alkoi siitä, kun Kanakon puhelin piippasi ja kyseli, olisiko tänään Strömsö-päivä. Kanakko heitti välittömästä käsistään arvostelukirjan, kääri hihansa ja rullasi matot alta pois. Aina on aikaa kotoiluun!

Kun ystävä saapuu strömsöilemään, Tuulilaakson keittiö näyttää alta aikayksikön tältä:
Siis kotoisalta?

Lyhyen, mutta kiihkeän työpajan tuloksena syntyi ruusunmarjapuu Tuulilaakson portaille.
Kaksi sammalpalloa Tuulilaakson oven pieleen.
Muutama asetelma, joista kuvassa se hauskin.

Ja lisäksi oikea, sinisilmäinen maahinen vartioimaan Tuulilaakson pihaa.
Kanakon mielestä maahisherra viiksineen muistuttaa epäilyttävästi muuatta herra Lindbergiä. Ehkäpä herra houkuttelee joku päivä pihapiiriin myös itse Rauha Räppääjän?

Ehdottomasti paras tapa päättää ahkera strömsöily on muuten runsas teen, suklaan, karkkien, piparien ja kynttilänvalon nauttiminen. Tunnelmallisia kotoiluhetkiä kaikille blogin lukijoille!

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Haastetta kerrakseen

Tallipäiväkirjassa heitettiin Tuulilaaksoon kuvahaaste.
Kuva ei ole kovin ihmeellinen, mutta kertoo viime joulusta. Tuulilaaksossa tehtiin itse porkkanalaatikkoa, mutta peruna- ja lanttulaatikko taisivat olla kaupan valmisteita. Siinäpä haastetta tälle joululle: Kanakko voisi kokeilla tehdä kaikki laatikot ihan itse. Jos vain ehtisi.
Muistatteko muuten tuoksun, joka lämpimistä laatikoista lähtee? Ilman sitä ei Tuulilaaksoonkaan tule joulua.

Varsinainen kuvahaaste meni näin:
1. Avaa koneesi kuvakansiosta neljäs kansio.
2. Ota sieltä neljäs kuva.
3. Julkaise se blosissasi ja selitä se.
4. Lähetä haaste neljälle bloggaajalle.

Lähetän haasteen Tainalle, Ellile ja Hennalle sekä Leenalle.

lauantai 12. marraskuuta 2011

Ilman nuttua

Marraskuu on heittänyt harmaan, sumuisen nutun maiseman ylle. Tuulilaakson lampolassa nutut sitävastoin on riisuttu pois.
Venus ja Tereza esittelevät mielellään uutta nakutyyliään. Tyylikäs on, vaan olisiko neideille jäänyt peräti hiukan miehekästä poskipartaa? Kuva paljastaa, että Kanakko on laiskotellut. Kerinnän jälki olisi pitänyt huolitella saksilla, että neitosten posket olisivat soman sileät.
"Kyllä Brunokin on keritty!" Ennättää nuori mies määkäistä. Kanakon mielestä hän voisi pestä korvansa. Toisaalta mustat pilkut kasvoissa kuuluvat rygja-lampaiden karismaan. Olkoon pilkut ja täplät sitten.
Vatsan altakin Kanakko olisi vähän voinut saksilla nipsaista. Pienistä karvatukoista huolimatta Tuulilaakson lammasneidit näyttävät Brunon mielestä kuitenkin vastustamattoman kauniilta. Huomaattehan rakastuneen ilmeen pässipojan kasvoilla?
Kanakolla on myös uutisia, joita ei vielä ole pässille ja neitosille kerrottu. Nokkelat lukijat ehkä ovatkin huomanneet, että Tuulilaakson lampolasta puuttuu jotain? Aivan oikein, ruskeaa lammasta ei vielä ole. Vaan kohtapa on. Ehkä jo ensi viikolla lampolaan muuttaa ihana, ruskea suomenlammastyttö komistamaan katrasta entisestään. Sitten Kanakko lupaakin hillitä ittensä tuttavien lampoloissa vieraillessaan. Muutoin on pelkona, että tuleville lammaslapsille ei ole sijaa tässä majatalossa.