Tervetuloa!

Klikkasit juuri itsesi kirjoittaja, kirjastonhoitaja Mervi Heikkilän blogiin, jossa kerrotaan elämästä eri rotuisten lampaiden ja maatiaiskanojen kanssa sekä vaihtelevasti muistakin tärkeitä asioista, kuten huovutuksesta ja lankojen kasvivärjäyksestä.



lauantai 24. maaliskuuta 2012

Tipitii

Kyllä nyt harmittaa. Tuulilaaksoon on ilmiintynyt tusina mitä söpöimpiä kananlapsia ja Kanakon kameran laturin on ihan hukkahukassa.
Kuvia on kuitenkin pakko ottaa, vaikka sitten kännykkäkameralla. Laatu ei päätä huimaa, mutta toivottavasti edes osa ylenpalttisesta söpöydestä välittyy blogin lukijoille.


Kuka kumma koputtaa terraarion lasia? Voisiko se olla ruokaa tarjoileva äiti? Uteliaat lapsoset tunkevat kilvan ihmettelemään koputtelijaa.


Hei, tulkaa kaikki katsomaan, onko täällä mato? No ei ollutkaan. Huiputusta koko juttu. Mutta lentääkö tuolla joku kärpänen?

Tipujen elämä on sirkutusta, syömistä, juomista ja kovasti ahkeran näköistä touhuilua sekä tyhjän nokkimista kunnes uni aivan yhtäkkiä voittaa ja koko tusina kuorsaa pitkin pituuttaan lämpölampun loisteessa. Jos on vain muutaman päivän ikäinen vasta, on syytä ottaa monet pienet päikkärit päivässä ja syödä kiltisti ruokansa, että kasvaa isoksi.

Isoina näistä piiperöisistä kasvaa tyrnäväläisiä maatiaiskanoja ja -kukkoja ja onpa joukossa kaksi risteytystipuakin, joiden sukupuu kuulostaa hienolta: 50% ilmajokista maatiaista, 25% cream legbaria ja 25% jotain munintahybridiä.

Niin suloisia kuin tipuset ovatkin, ne kasvavat (ja sotkevat) kauheaa vauhtia ja taitavat kohtapuoliin saada häädön Tuulilaakson olohuoneesta kanalaan. Onneksi ne eivät kuitenkaan vielä pääse hyppäämään terraariosta lattialle. Kerran Kanakolla oli olohuoneessa kalkkunatipuja, jotka onnistuivat karkaamaan sohvan alle. Oli siinä selittämistä töistä myöhästyjällä: Anteeksi, mutta jahtasin olohuoneessamme kalkkunaa...

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Täysin huovahtanut

Sen voi haistaa, maistaa ja tuntea ihollaan kun kulkee pitkin pihaa heinäpaalia kantaen. Sen näkee kanalassa ja se saa tarttumaan harjaan ja pesemään kakkaiset seinät. Se paljastaa epämääräisiä heinäkasoja ja paalinaruja pitkin pihaa. Se saa fasaanikukon pullistelemaan lintulaudan alla niin kuin linnan juhlat olisivat juuri alkaneet ja hän olisi ensimmäistä kertaa saanut kutsun bileisiin. Mutta eikös kevät olekin yhtä kuin linnan juhlat? Turnajaisia,  ruokaa, laulua, soidintansseja, juhlapukuja, yleistä kukkoilua...

Mutta mikä kummallisinta, tämä kevät on saanut Kanakon huovuttamaan. Ymmärtäisi, jos ostamaan siemeniä, mutta että huovuttamaan! Paikallisen kehräämön lisäksi yksi on tyytyväinen Kanakon huovahtamiseen. Nimittäin Noidan Kissa. Häntä ei olisi olemassa ilman tätä kummallista huovutustartuntaa.



Kuten huomaatte, Tuulilaakson Noidan Kissa ei ole musta. Eikä hänellä toistaiseksi ole häntää, mutta sen puutteen korjannee taas kevät. Huomaatte myös, ettei hän ole aivan täydellisen huovuttajan työn tulos, mutta eikös hänellä olekin viehättävät, vihreät nappisilmät ja tyylikäs huivi?

Jos pääsisitte tutustumaan paremmin, voisitte todeta, että Noidan Kissa on hiukan salaperäinen ja introvertti neiti. Hän ei omista asioistaan liikaa juttele, vaan tarkkailee filosofisen oloisena ympäristöään ja tarpeen tullen räväyttää jonkin veret seisauttavan totuuden elämästä.

Mutta todennäköisesti ette tapaa. Noidan Kissa viettää melko syrjäänvetäytyvää elämää Tuulilaaksossa seuranaan Noita, Tonttu, Rusakko ja Omenapuu, unohtamatta Sanni-siiliä ja satunnaista vierailijaa Helmipöllöä. No, joskus Noita sentään onnistuu houkuttelemaan Kissan seurakseen kirjaston satutuokioihin. Kissa nimittäin pitää lapsista. Heidän seurassaan hän on avomielinen, suorastaan seurallinen tyyppi.  

Nyt Kissa on esitelty ja Kanakko huomaa, että kevättuulen mukana Kivitaskun pesästä on lennähtänyt haaste Tuulilaaksoon.
 Tässäpä siis kymmenen asiaa, joista saan hyvän mielen:

* oma perhe ja erityisesti perheen parissa vietetty vapaa-aika vailla suorituspaineita
* terveys, sekä oma että muiden (oikeasti, en muista koska minulla on ollut edes flunssa)
* hyvät ystävät, jotka kaikki ovat ihanan erilaisia ja antavat uusia näkökulmia elämään
* haastava työ ja loistavat työkaverit
* hyvät kirjat, erityisesti lastenkirjat
* Tuulilaakso eläimineen
* rauhalliset kotoiluviikonloput
* onnistumisen kokemukset luovien töiden parissa - joskin niitä toisiakin kokemuksia riittää...
* se, että onnistuu näkemään hyvät ja kauniit asiat elämässä ja vaalimaan niitä
* kevät tulee!

Kiitos, Henna, että sait miettimään näitä hyvän mielen asioita!

torstai 1. maaliskuuta 2012

Talviomenoita

Huovutustartunta ei ota parantuakseen. Kello on kohta kuusi illalla ja Kanakon työlista odottaa keittiön pöydällä vailla yhtään rastia.

Taudin tässä vaiheessa Kanakko halusi ehdottomasti kokeilla pesukoneessa huovuttamista. Pallukoitten sisään pyöriteltiin epäonnisia villalankasykkyröitä, huovanpalasia ja kutomuksia. Sitten päälle ihanaa keväänvihreää, keltaista, punaista ja kuusimetsäntummaa vihreää karstavillaa. Pallot harsittiin kasaan muutamalla neulahuovutuspistolla ja aseteltiin varovasti sukkahousujen sisään. Sukkahousut saa sitoa aika tiukkaan, jottei palloihin tule palkeenkieliä. Koneeseen pallukoitten kaveriksi Kanakko sulloi kanalahaalarit, sitten ohjelma kuutenkymppiin ja peukut pystyyn.


Koneesta tullessaan pallukat olivat vielä aika pörröisiä, joten Kanakko pyöritteli niitä vielä kuuman veden ja mäntysuovan kanssa. Sitten ei kun ompelemaan lehtiä ja kantoja omenoihin. Tuossa ne nyt köllöttävät, lautasella. Ehkä ne päätyvät siimalla ripustettavaksi ikkunaan tai kenties niistä tulee avaimenperiä.

Talviomenoiden pyörittelyn lisäksi Kanakko sortui tänään vieläkin pahemmin ja löysi itsensä Ylistaron kehräämön villakasojen äärestä. Kilo luonnonvalkoista hiukan luonnonruskeaa ja pikkuisen lisää ihanaa keväänvihreää.

Uuden villan kanssa oli tietenkin pakko aloittaa uusi projekti. Tuulilaakson Noidan Kissa on kauan odottanut pääsyä käsinukeksi. Tänään hän sai alkunsa, mutta ei suostunut kuvattavaksi, ennen kuin on viimeistä viiksenpäätä myöten valmis. Saapa nähdä, milloin se päivä koittaa.

Postilaatikossa Kanakkoa ja Pikku-Kanakkoa odotti tänään ihana yllätys. Paksu kirjekuori oli täynnä erilaisia, upeita nappeja. Kiitos Käsityökummille, nyt tiedän mistä Noidan Kissa saa viheriät silmät.