Tervetuloa!

Klikkasit juuri itsesi kirjoittaja, kirjastonhoitaja Mervi Heikkilän blogiin, jossa kerrotaan elämästä eri rotuisten lampaiden ja maatiaiskanojen kanssa sekä vaihtelevasti muistakin tärkeitä asioista, kuten huovutuksesta ja lankojen kasvivärjäyksestä.



lauantai 26. lokakuuta 2013

Piristystä pimeään

Harmaa taivas viskoo milloin vettä milloin räntää. Pimeä nakertaa päivä päivältä isomman palan valon nurkasta. Peilistä katsoo liki tällainen naama:


Millä voisi piristää oloaan?

Kanalaan voi kärrätä lehtiä ja jäädä sitten seuraamaan touhukasta hyörinää, jonka kasa koivunlehtiä saa aikaan.


Pihakukkojen touhujakaan ei voi nauramatta katsella. Otettaisiinko pieni sylkemiskilpa?


Kummallista, että vaikka tarjolla on lämpimämpää sisätilaa, monet eläimet, kuten pässit ja kukot, seikkailevat mieluummin raikkaassa ulkoilmassa. Pitäisikö ottaa oppia?


Pässipojat ovat aina rapsutusta vailla. Siitä saa hyvän mielen sekä rapsuttaja että rapsutettava.


Hyvän mielen saa myös, kun alkaa syöttää pihan pikkulintuja. Tuulilaaksossa terhakat talitiaiset näköjään löytävät murkinaa ihan omatoimisestikin.


Ja kun muuta piristystä ei enää keksi, voi sytyttää paljon kynttilöitä, käpertyä viltin alle kutomaan, lukemaan tai katsomaan hyvää leffaa.

Onko sinulla vinkata jotain hyvän mielen elokuvaa tai muuta piristystä syksyyn? Itse katsoin jokin aika sitten elokuvan nimeltä Temple Grandin. Avartava ja lohdullinen tarina kaikille eläinten ystäville.