Tervetuloa!

Klikkasit juuri itsesi kirjoittaja, kirjastonhoitaja Mervi Heikkilän blogiin, jossa kerrotaan elämästä eri rotuisten lampaiden ja maatiaiskanojen kanssa sekä vaihtelevasti muistakin tärkeitä asioista, kuten huovutuksesta ja lankojen kasvivärjäyksestä.



lauantai 29. lokakuuta 2011

Kerintä

Viime perjantaina Tuulilaakson pieni katras pääsi eroon villoistaan. Kylään tuli lampuri keritsemiskoneineen, eivätkä siinä bäät ja määt auttaneet - jumpperit riisuttiin niin pässeiltä kuin uuhiltakin. Valitettavasti kuvat lampolan sisätiloissa eivät onnistuneet kovin hyvin, mutta tytär tallensi silti urhoollisesti koko toimituksen. Kanakon tehtävä oli pitää päkätit paikallaan juhlallisen toimituksen ajan. Kuvissa näkyvä harmaa alusta on pressu, joka levitettiin oljille, jotta villat eivät sotkeutuisi olkiin.
Ensinnä vuorossa oli Venus. Keritsemisen jälkeen hänestä jäi jäljelle lähinnä vain pää.
Kanakkokin keskittyi huolella toimenpiteeseen, kuten ilmeestä voi päätellä.
 Niin lähtivät Brunonkin villat, Ensimmäinen veto takaa eteenpäin.
Lopuksi huolellisesti kaula. Eipä tullut palkeenkieliä eikä haavoja. Villaa kertyi puolitoista jätesäkillistä. Niille osoitteeksi kehräämö ja kohta voi odotella lankoja.
Huomenna kuvaan koko katraan vielä vähissä vaatteissa, jotta saadaan kunnolliset ennen ja jälkeen -kuvat.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Memento mori

Lokakuun sumuisena aamuna Tuulilaaksossa siivottiin kesää pois. Terassin huvimajasta riisuttiin kankainen katto, joka oli jo ehtinyt venyä syksyn sateissa ja tuulissa. Puutarhasta kuokittiin viimeisiä Matilda-perunoita, jotka muistuttivat enemmän savimöhkäleitä kuin mukuloita. Kasvimaalta korjattiin sinne unohtuneita kasvuharsoja. Kesken puuhailun Kanakko kuitenkin yht´äkkiä pysähtyi ja haki kameran. Kuihtuvat, talveen valmistautuvat kasvit ovat kauniita.

Terassin huvimajan runkoa kiipeävät, ruskeat humalat käpyineen.
Valamonruusun hehkuvat marjat.
Talven alla vielä hiukan loistava perennapenkki.

Ja voimakkaan vihreät rodot, joiden isot silmut kantavat jo lupausta keväästä.

Memento mori, muista kuolevasi. Latinankielinen sanonta putkahti jostain Kanakon mieleen kuihtumisen kauneutta katsellessa. Sehän ei Kanakon mielestä tarkoita, että pitäisi synkistellä ja katua tekemiään tekoja, vaan päin vastoin nauttia kaikin aistein elämästä ja juuri tästä hetkestä.

Niin Kanakkokin yrittää tehdä. Ulkopuuhailun jälkeen hän sytyttää tulen uuniin, keittää teetä, nappaa runokirjan kainaloon ja antaa säkeiden viedä.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Kuumia tunteita

Koleana syysaamuna Kanakko huomasi, että Tuulilaaksossa roihuavat kuumat tunteet. Muru-kalkkuna on rakastunut. Hän juttelee vienolla äänellä, pörhistelee somasti höyheniään, luo kainoja silmäyksiä ripsiensä takaa, eikä voi päästää rakkautensa kohdetta silmistään. Tai oikeastaan kohteita on useita.
Ja kun tarkemmin katsoo, ei voi olla Murun kanssa eri mieltä. Ovathan ne komeita.
Ruskea komistus on ehta ilmajokinen maatiainen ja harmaankirjava taas on tyrnäväläisristeytys. Nimiä heillä ei ole, koska tulevaisuus on vielä hieman epävarma. Murun kuumimpien tunteiden kohde on kuitenkin itse Sirius Musta.
Eikä ihme, onhan hän Tuulilaakson urhoista upein.

Mutta hyvät lukijat, seuraavaksi on tietenkin pakko esittää kysymys: Saako Muru vastakaikua tunteisiinsa? Siihen Kanakko ei osaa yksiselitteisesti vastata. Paljon energiaa kuitenkin käytetään välttelyyn, puskiin piiloutumiseen ja karkuun juoksemiseen. Ehkä Tuulilaakson rakkaustarina on onneton - tai ehkä tumma, komea muukalainen tulee ja palavien tunteiden kohde vaihtuu. Kanakko on jo nimittäin varannut Murulle sydänystäväksi mustakalkkunapojan.

Siinä olivatkin viimeiset ulkokukkokuvat Tuulilaaksosta tältä syksyltä. Yöllä alkaa olla pakkasta ja roihuavat tunteet eivät varsinaisesti lämmitä, on siirryttävä sisätiloihin.

maanantai 10. lokakuuta 2011

Sulkasato

Tuulilaakson vanhemmat ilmajokiset maatiaisrouvat ovat sulkasadon kourissa. Ne ovat vaisuja ja näyttävät pieniltä, surkeilta ja höyhennetyiltä. Näin harmaana ja ankeana maanantaina kanakonkin on helppo samastua hoidokkiensa oletettuun mielentilaan.


Uteliaisuus on kuitenkin tallella. Tässä kolme kesähoidosta palannutta rouvaa ihmettelee kuvaajaa ja hänen jaloissaan pyörivää Kalma-Alma -kissaa.

Kissa kuitenkin päätti ottaa jalat alleen, kun pari pihakukkoa pyrki tervehtimään rouvia. Seuraavassa hetkessä rouvat karkasivat pihalle, kanakon täytyi heittää kamera käsistään ja sännätä jahtaamaan kanoja. Lyhyen mutta kiihkeän takaa-ajon jälkeen karkulaiset palasivat kotiinsa. Kostoksi potentiaalisten uusien rouvien menetyksestä kukot marssivat talon portaille ja nokkivat kaikki kissanruoat.

Vaikka on jo lokakuu, Tuulilaaksossa on edelleen muutamia kukkoja pihalla. Kaikki linnut toki otetaan säänsuojaan, kun yöpakkasia tulee. Kukkoja on kuitenkin nyt niin paljon, että osa päätyy piakkoin eettiseksi ateriaksi Tuulilaakson ruokapöytään. Vapaana kasvaneet ja kotitilalla loppunsa nopeasti kohdanneet kukot voi syödä, jos ei hyvillä mielin, niin ainakin tietoisena siitä, että niillä oli parempi ja pitempi elämä kuin kaupan kylmäaltaan broilereilla.