Tervetuloa!

Klikkasit juuri itsesi kirjoittaja, kirjastonhoitaja Mervi Heikkilän blogiin, jossa kerrotaan elämästä eri rotuisten lampaiden ja maatiaiskanojen kanssa sekä vaihtelevasti muistakin tärkeitä asioista, kuten huovutuksesta ja lankojen kasvivärjäyksestä.



perjantai 30. elokuuta 2013

Kesämuistoja

Kirjailija Anu Holopainen heitti blogissaan Kirjailijan kävelyretkiä haasteen kesämuistoista. Tarkoitus on muistella kymmenen hyvää ja kymmenen huonoa kesän tapahtumaa. Vaikka kesä ei varsinaisesti vielä olekaan ohi, tartun haasteeseen.


Hyviä


1) Pohjanmaan taidetoimikunnan apurahan ansiosta olen voinut olla kotona ja kirjoittaa koko kesän. Tämä on ehdoton huippumuisto, jonka ansiota moni muu hyvä tapahtuma on.

2) Tyttärellä on ollut hevoselta tuoksuva, uimarannalta maistuva ja sopivasti kavereita sisältänyt kesä.

3) Olemme löytäneet uusia urheilullisia harrastuksia, kuten suunnistuksen.

4) Niin eläimet kuin ihmiset ovat olleet terveinä melkein koko kesän.

5) Onnistunut kesälomareissu Savonlinnaan. Erityisesti Astuvansalmen kalliomaalaukset jäivät mieleen.

6) Sisko miehekkeineen löysi talon aika läheltä meitä.

7) Pihasauna!

8) Ystävän iloiset viisikymppiset.

9) Hyvin sujunut kirjoittamisyhteistyö.

10) Luontopolkujen elämykset, erityisesti Raippaluodossa.


Vähemmän hyviä


1)  Kana, joka nokki hengiltä kaksi omaa poikastaan.

2) Iita-koiran vanheneminen, vähittäinen kuuroutuminen ja sokeutuminen.

3)  Tyttären nilkan nyrjähtäminen.

4) Murkkuikä.

5) Sain itseni useamman kerran kiinni itsekeskeisyydestä ja liiasta innostumisesta, taas.

En kerta kaikkiaan keksi enempää huonoja, vaikka toki kohdasta viisi saisi eriteltyä vaikka kuinka monta alanumeroa. Kuitenkin tämän kesän saldo jää selkeästi plussan puolelle. Ja vielä on pari päivää elokuuta, ennen kuin alkaa SYYSkuu. Vielä ehtii hankkia muutaman tähtihetken, vaikkapa keittämällä kesän ensimmäisen omenahillon ja säilömällä lampaankääpiä.




Tarttukoon haasteeseen ken haluaa. Blogiin ei ole pakko kirjoittaa, muistoja voi listata vaikka päiväkirjaan tulevien kylmien pakkasiltojen iloksi.

lauantai 24. elokuuta 2013

Perttelin päivä

Pertun eli Perttelin eli Pärttylin päivä on vanhan kansan mukaan ensimmäinen oikea syyspäivä. Perttelin jälkeen "ei lopu halla halmehesta eikä kaste metsän kainalosta". Tuulilaaksossakin aamut ovat kasteisia.

 
Puutarhasta voi löytyä ahkera työmyyrä väsähtäneena. Onneksi tämä yksilö lähti poseerauksen jälkeen kömpimään uuteen kukkaan.


Kurpitsan kukat loistavat syksystä piittaamatta. Kenties tunnetun daalia-runon säkeen voisi muuttaa muotoon: "Hehkun pelotta, tulisesti niin kuin kurpitsa hallan alla". Muistaakseni alkuperäinen runo on Kaarlo Sarkian.


Vaan kuihtuvat ne upeatkin kukat. Onneksi sentään osa niistä muuttaa rehevien lehtien piilossa muotoaan.


Reheviä ovat vielä myös porkkanannaatit. Entisaikojen uutispuuron sijasta Tuulilaaksossa syödään kohta porkkanalaatikkoa tai porkkanakeittoa.


Entisaikoina Perttelinä myös heilasteltiin. "Ennen kesä lehmättä kuin Perttulin yö pojatta", tuumasivat tytöt. Tuulilaakson kukkopojat eivät ole vielä tavanneet heilatonta kanaa, mutta siestaa voi viettää poikaporukassakin.


Yksi uskalikko sentään halusi heilanhakumatkalle. Tämä herrasmies ei meinannut millään uskoa, ettei Tuulilaaksossa piilotella hehkeitä kanoja sisätiloissa.


Lopulta hän kuitenkin antoi periksi ja saapasteli kanalaan tuttua kukkojengiä etsimään.

Vielä hetken loistaa aurinko kesäkukkojen sulissa, heinäsirkat musisoivat ojan pientareella ja vihreän eri sävyt hallitsevat maisemaa. Tässäkin vuodenajassa on paljon hyvää ja kaunista. Erinomaista Perttelin päivää jokaiselle!

Lähde: Suomenusko Facebook-sivu