Tervetuloa!

Klikkasit juuri itsesi kirjoittaja, kirjastonhoitaja Mervi Heikkilän blogiin, jossa kerrotaan elämästä eri rotuisten lampaiden ja maatiaiskanojen kanssa sekä vaihtelevasti muistakin tärkeitä asioista, kuten huovutuksesta ja lankojen kasvivärjäyksestä.



sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Pakkasta ja pihabongausta

Tuulilaaksossakin bongataan tänä viikonloppuna lintuja. BirdLife Suomi järjestää vuosittain hauskan pihapongauskisan , johon Kanakkokin aikoo nyt ensimmäistä kertaa osallistua.
Bongausaika alkoi Tuulilaaksossa alkoi tänään klo 10.20. Aika on oikeastaan hiukan huono, sillä puolilta päivin pihan lintuelämä hiljenee ja siivekkäät näyttävän viettävän siestaa. Mutta siitä huolimatta listassa on jo kolme lajia: peltopyy, talitiainen ja sinitiainen.
Ihan realistinen tunnin bongauksen tulos olisi kuusi lajia: edellisten lisäksi harakka, pikkuvarpunen ja varpunen siipeilevät Tuulilaaksossa päivittäin.

Eilen Kanakko innostui kuvaamaan lintulaudan alla viihtyviä pylleröisiä kanalintuja.


Pakkasta on noin viisitoista astetta ja peltopyiden muoto lähenee ilmapalloa. Etäisesti tulevat mieleen myös napa-alueiden pingviinit paksuine rasvavarastoineen.


Tuulilaakson muut, kesymmät siivekkäät pysyvät pakkasilla kanalan lämmössä. Kestopehku lämmitti hyvin leudommilla pakkasilla, mutta nyt lisälämpöä tuo öljytäytteinen patteri. Lampaat sen sijaan kasvattelevat masujaan ilman lisälämpöä, sillä lampolan paksu pehku ja isot eläimet lämmittävät itse oman talonsa. Myöskään muhkeat kalkkunat eivät tarvitse pattereita.  
Pakkanen ei siis ole kovin iso ongelma Tuulilaaksossa. Sen sijaan yllättävän haasteen Kanakon päivittäiseen elämään tuovat munivat siivekkäät. Kanan- ja kalkkunanmunavuoret vyöryvät tiskipöydällä. Munakkaiden ja keitettyjen munien syönti kyllästyttää, leipominen ei oikein innosta karppaajaa. Nyt täytyykin keskittyä etsimään uusia, yllättäviä munareseptejä. Mieluiten sellaisia, joihin voisi upottaa vaikka tiun munia kerrallaan.

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Äänikirjaa lukemassa

Viime lauantaina Tuulilaakson väki matkasi noin kolmesataa kilometriä etelämmäs, Suomi-neidon helmoille suorastaan, ja ahtautui studioon äänikirjaa lukemaan. Studio oli pieni, mutta siellä oli kaikki tarvittava: tuoli, pöytä, mikrofoneja ja kaiun imaisevat verhot seinillä. Studion toisessa huoneessa äänimestari istui valtavan nappulapöydän ääressä ja katseli näytöltä sekä kuunteli kuulokkeista, kuinka lukeminen sujui.

Äänikirjan lukeminen on jännittävä tilanne. Studiossa on vain lukija ja teksti. Tekstin tarina, sen henkilöhahmot ja tapahtumat, on herätettävä henkiin ja vain lukija voi sen tehdä. Vaikka ei tehdäkään kuunnelmaa, täytyy Kanakon mielestä äänikirjan lukijankin vähän eläytyä. Pikkuruisen hiiren ääni ei voi olla kovin römeä. Innostunut, isokokoinen noita Ulpu Vahvero taas ei paljon piipitä. Ja miten puhuukaan rakastunut keksinpaistaja Jaakko Jumi armaalleen Helle Harmitille?

Mutta eläytymisen lisäksi on muistettava ääntää sanat huolellisesti ja loppuun saakka. On yritettävä olla rauhallinen, mutta jossain kohtaa myös hiukan kiihtynyt. Ja miellyttävältäkin ääni saisi kuulostaa, vieläpä eri-ikäisten kuulijoiden korvissa. Roppakaupalla vaatimuksia, eipä ihme, että lukemistilanne vähän hikoiluttaa.

Kanakko on aiemmin lukenut yhden lasten äänikirjan, Satupiirin. Sen kertomukset olivat neljän eri kirjoittajan kynästä lähtöisin. Nyt luettu, pääsiäiseksi valmistuva humoristinen noitatarinoiden kokoelma "Myöpelinmäellä", on kokonaan omaa tekstiä. Hauskaa oli, että omaa tekstiä pystyi vielä lukiessa hiukan korjailemaan, paikoin jopa irrottelemaan repliikkien kanssa.

Nyt, kun lukemistilanne on jännitetty, täytyy tietenkin alkaa jännittää lopputulosta. Omaa ääntä Kanakko ei kyllä pysty kuuntelemaan, mutta jo oman äänikirjan piteleminen käsissä on säväyttävää, ja aina voi kärttää palautetta kavereilta.

Studio: Rumus Äänituotanto

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Loppiaisen pääsiäiseläimet

Munien määrästä ja tipuista päätellen voisi kuvitella kevään saapuneen Tuulilaaksoon.


Nelli-kana ja tyrnäväläinen Lumi-kana aloittelivat haudontaa joulukuussa, mutta sekosivat monesti pesissä ja lopputuloksena oli, että vain Nelli jatkoi haudontaa munilla, jotka ehtivät vaihtua monta kertaa. Joulutipuja ei siis saatu, mutta uuden vuoden ensimmäiset tulokkaat näkivät päivänvalon eilen.


Kaksi tipua kuoriutui ja koska pesä oli korkealla, Kanakko otti vuorokausi kuoriutumisen jälkeen äidin lapsineen yksiöön kanalan lattialle. Loput, kuoriutumattomat munat laitettiin hautomakoneeseen. Jos muut kanat pääsevät munimaan hautovan kanan alle, eivät kaikki munat kuoriudu parin vuorokauden sisällä.

Nellin pitäisi hyväksyä koneesta mahdollisesti putkahtavat lapsoset omikseen vielä ainakin pari viikkoa ensimmäisten kuoriutumisten jälkeen, joten "hukkaan" ei mene hautomisen aloittaminen niidenkään osalta.


Juuri kuoriutunut tipu selviää vararavintonsa turvin kaksi vuorokautta kuoriutumisen jälkeen, mutta sitten on saatava sapuskaa. Parasta muonaa vastasyntyneelle on keitetty kananmunankeltuainen, mutta kuvassa Nelli-äiti opettaa jälkikasvuaan syömään teollista tipunruokaa. Kananmunat ovat vasta kiehumassa.

Tuulilaakson kanalassa asustaa tällä hetkellä kahta erilaista maatiaiskantaa, tyrnäväläistä ja ilmajokista.
Tuulilaakson tyrnäväläiset ovat pienihelttaista, pääosin musta-valkoista porukkaa.


Kuvassa on nuori kukko, jolla ei vielä ole nimeä. Sukulaisuussuhteiden takia tämä herrasmies ei voi jäädä Tuulilaaksoon. Koska kukoille ei juuri ole kysyntää, ylimääräiset päätyvät usein eettisiksi ja ekologisiksi paisteiksi.



Tuulilaakson ilmajokiset ovat rohkeita ja uteliaita, usein musta-ruskeakirjailtuja kaunokaisia, kuten Ninni tässä kuvassa. Ilmajokisten heltta on usein hiukan suurempi kuin tyrnäväläisten.

Kanakko on vasta erottanut maatiaisryhmät toisistaan ja siksi Nellin tämänhetkiset tiput eivät varmuudella ole kumpaakaan kantaa, vaan lähinnä maatiaisristeytyksiä.

Kuvattujen kotkottajien lisäksi Tuulilaaksossa asustaa kääpiö-kochin pariskunta, joka näin talvella viettää hiljaiseloa, mutta toivottavasti keväällä rouva innostuu munimaan ja hautomaan. Sitten, kun se oikea pääsiäinen lähestyy.