Tervetuloa!

Klikkasit juuri itsesi kirjoittaja, kirjastonhoitaja Mervi Heikkilän blogiin, jossa kerrotaan elämästä eri rotuisten lampaiden ja maatiaiskanojen kanssa sekä vaihtelevasti muistakin tärkeitä asioista, kuten huovutuksesta ja lankojen kasvivärjäyksestä.



lauantai 26. lokakuuta 2013

Piristystä pimeään

Harmaa taivas viskoo milloin vettä milloin räntää. Pimeä nakertaa päivä päivältä isomman palan valon nurkasta. Peilistä katsoo liki tällainen naama:


Millä voisi piristää oloaan?

Kanalaan voi kärrätä lehtiä ja jäädä sitten seuraamaan touhukasta hyörinää, jonka kasa koivunlehtiä saa aikaan.


Pihakukkojen touhujakaan ei voi nauramatta katsella. Otettaisiinko pieni sylkemiskilpa?


Kummallista, että vaikka tarjolla on lämpimämpää sisätilaa, monet eläimet, kuten pässit ja kukot, seikkailevat mieluummin raikkaassa ulkoilmassa. Pitäisikö ottaa oppia?


Pässipojat ovat aina rapsutusta vailla. Siitä saa hyvän mielen sekä rapsuttaja että rapsutettava.


Hyvän mielen saa myös, kun alkaa syöttää pihan pikkulintuja. Tuulilaaksossa terhakat talitiaiset näköjään löytävät murkinaa ihan omatoimisestikin.


Ja kun muuta piristystä ei enää keksi, voi sytyttää paljon kynttilöitä, käpertyä viltin alle kutomaan, lukemaan tai katsomaan hyvää leffaa.

Onko sinulla vinkata jotain hyvän mielen elokuvaa tai muuta piristystä syksyyn? Itse katsoin jokin aika sitten elokuvan nimeltä Temple Grandin. Avartava ja lohdullinen tarina kaikille eläinten ystäville.


torstai 26. syyskuuta 2013

Kekriä ja kurpitsoita

Syys-lokakuun vaihteessa vietetään kekriä, sadonkorjuun juhlaa. Ennen aikaan vuosi on vaihtunut kekrinä runsaiden ruokapöytien ääressä ja palvelusväki on saanut kekrin päätteeksi viikon vapaata. Ruokapöydässä on tietenkin nautittu lammasta, näin myös Tuulilaaksossa tänä syksynä.

Sadonkorjuun myötä pöytään päätyy paljon muutakin, kuten esimerkiksi kurpitsoita, joiden herkullisuus ei tosin ihan vielä ole kirjoittajalle auennut. Mutta kun niitä on niin mukava kasvattaa!


Runsaan kurpitsasadon lisäksi tänä syksynä lievää päänvaivaa ovat tuottaneet omenat. Niitä on hillottu, keitetty mehuksi ja pakastettu lohkoina sekä tietysti nautittu tuoreeltaan ja erilaisissa leivonnaisissa. Osa sadosta jää kuitenkin lintujen iloksi, sekä villien että kesyjen.


Syksyn iloja ihmisille ovat myös sesonkikautta halvemmat hinnat mökeillä. Pikalomalla erämaajärven rannalla lepää niin ihmisen kuin koirankin mieli, ainakin Milla-koiran.



Ja tiesittehän, että jos herää oikein varhain, kun järvi on vielä usvainen ja peilityyni ja teerien turnajaiset helisevät ilmassa, voi veden alta löytää maahisten aarteen!



Tunnelmallista kekriä lukijoille!

perjantai 30. elokuuta 2013

Kesämuistoja

Kirjailija Anu Holopainen heitti blogissaan Kirjailijan kävelyretkiä haasteen kesämuistoista. Tarkoitus on muistella kymmenen hyvää ja kymmenen huonoa kesän tapahtumaa. Vaikka kesä ei varsinaisesti vielä olekaan ohi, tartun haasteeseen.


Hyviä


1) Pohjanmaan taidetoimikunnan apurahan ansiosta olen voinut olla kotona ja kirjoittaa koko kesän. Tämä on ehdoton huippumuisto, jonka ansiota moni muu hyvä tapahtuma on.

2) Tyttärellä on ollut hevoselta tuoksuva, uimarannalta maistuva ja sopivasti kavereita sisältänyt kesä.

3) Olemme löytäneet uusia urheilullisia harrastuksia, kuten suunnistuksen.

4) Niin eläimet kuin ihmiset ovat olleet terveinä melkein koko kesän.

5) Onnistunut kesälomareissu Savonlinnaan. Erityisesti Astuvansalmen kalliomaalaukset jäivät mieleen.

6) Sisko miehekkeineen löysi talon aika läheltä meitä.

7) Pihasauna!

8) Ystävän iloiset viisikymppiset.

9) Hyvin sujunut kirjoittamisyhteistyö.

10) Luontopolkujen elämykset, erityisesti Raippaluodossa.


Vähemmän hyviä


1)  Kana, joka nokki hengiltä kaksi omaa poikastaan.

2) Iita-koiran vanheneminen, vähittäinen kuuroutuminen ja sokeutuminen.

3)  Tyttären nilkan nyrjähtäminen.

4) Murkkuikä.

5) Sain itseni useamman kerran kiinni itsekeskeisyydestä ja liiasta innostumisesta, taas.

En kerta kaikkiaan keksi enempää huonoja, vaikka toki kohdasta viisi saisi eriteltyä vaikka kuinka monta alanumeroa. Kuitenkin tämän kesän saldo jää selkeästi plussan puolelle. Ja vielä on pari päivää elokuuta, ennen kuin alkaa SYYSkuu. Vielä ehtii hankkia muutaman tähtihetken, vaikkapa keittämällä kesän ensimmäisen omenahillon ja säilömällä lampaankääpiä.




Tarttukoon haasteeseen ken haluaa. Blogiin ei ole pakko kirjoittaa, muistoja voi listata vaikka päiväkirjaan tulevien kylmien pakkasiltojen iloksi.

lauantai 24. elokuuta 2013

Perttelin päivä

Pertun eli Perttelin eli Pärttylin päivä on vanhan kansan mukaan ensimmäinen oikea syyspäivä. Perttelin jälkeen "ei lopu halla halmehesta eikä kaste metsän kainalosta". Tuulilaaksossakin aamut ovat kasteisia.

 
Puutarhasta voi löytyä ahkera työmyyrä väsähtäneena. Onneksi tämä yksilö lähti poseerauksen jälkeen kömpimään uuteen kukkaan.


Kurpitsan kukat loistavat syksystä piittaamatta. Kenties tunnetun daalia-runon säkeen voisi muuttaa muotoon: "Hehkun pelotta, tulisesti niin kuin kurpitsa hallan alla". Muistaakseni alkuperäinen runo on Kaarlo Sarkian.


Vaan kuihtuvat ne upeatkin kukat. Onneksi sentään osa niistä muuttaa rehevien lehtien piilossa muotoaan.


Reheviä ovat vielä myös porkkanannaatit. Entisaikojen uutispuuron sijasta Tuulilaaksossa syödään kohta porkkanalaatikkoa tai porkkanakeittoa.


Entisaikoina Perttelinä myös heilasteltiin. "Ennen kesä lehmättä kuin Perttulin yö pojatta", tuumasivat tytöt. Tuulilaakson kukkopojat eivät ole vielä tavanneet heilatonta kanaa, mutta siestaa voi viettää poikaporukassakin.


Yksi uskalikko sentään halusi heilanhakumatkalle. Tämä herrasmies ei meinannut millään uskoa, ettei Tuulilaaksossa piilotella hehkeitä kanoja sisätiloissa.


Lopulta hän kuitenkin antoi periksi ja saapasteli kanalaan tuttua kukkojengiä etsimään.

Vielä hetken loistaa aurinko kesäkukkojen sulissa, heinäsirkat musisoivat ojan pientareella ja vihreän eri sävyt hallitsevat maisemaa. Tässäkin vuodenajassa on paljon hyvää ja kaunista. Erinomaista Perttelin päivää jokaiselle!

Lähde: Suomenusko Facebook-sivu 

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Elokuu

Elokuu on elonkorjuun ja rukiinkylvön aikaa. Ruista Tuulilaaksossa ei kylvetä, mutta marjapensaissa ja hillokattilan ääressä aikaa kuluu - elonkorjuuta sekin.

Eilen kuvasin pässien tarhan asukkaita. Tänä vuonna olen ollut toiveikas erityisesti yhden asian suhteen. Arvatkaas, mikä se on!


 Ei, ei näy Ramindolla tai Pontuksella.



Esikon pojalla on jo aavistus.


Pojat rientävät rapsutettaviksi. Mutta tästä kuvasta varsinainen asia ei kyllä selviä.


Mutta tästä Alman komean pojan poseerauksesta voi jo päätellä jotain.

Ai että mitä?

No, tänä vuonna olen toiveikkaina katsellut poikien päälakia, josko jollekin kasvaisi komeat kippurasarvet. Pieniä nysäsarvia on melkein jokaisella, mutta ehkä niitä kippuroita saa vielä odotella.



Hei! Rapsuta nyt vielä vähän! Älä mene!


Tasapuolisuuden vuoksi on kuvattava myös tyttöjä. Laitumen kesämökki on viihtyisä ja varjoinen paikka, jossa voi haukata välipalaa, kuten Ilokas tässä.


Mutta hauskinta on kuitenkin ulkosalla. Kalliolla voi vanhempikin uuhi innostua loikkimaan kuin nuori karitsa.

Kaunista elokuuta ja runsasta sadonkorjuuta jokaiselle!

torstai 11. heinäkuuta 2013

Aamutoimia

Mitä Tuulilaaksossa puuhataan kesäaamuna kello kahdeksan?



"Huomenta! Kuis sää olet noin myöhässä? Mää olen vartonut suo jo monta minuu... eikun tuntia!"


"Tänne niitä kauroja ja vähän äkkiä! Mä ja pojat kuollaan nälkään!"


"Mitäs sä nyt tänne laitoit? Häh? Heti mulle kaikki!"

 
Toisilla on erityiskohtelu ja erityisherkut. Mutta kun Hammaspeikko on äidin pikku mussukka!


"Et kuule viittis meillekin vähän antaa safkaa? Varmasti kuuluu Lapualle asti, kun meidän mahat murisee!"


 "Nytkö sä vasta tulit? Mikä siinä on, että niitä lampaita pitää hyysätä koko aamu? Eikö me olla sulle tärkeitä, häh?!"


"Hei, muistithan sä meidätkin! Muutetaan kohta naapuriin, jos ei ala palvelu parantua. Hei, onko sulla leipää, ja jyviä ja herneitä ja vähän kaupan kananruokaakin. Ja salaattia meille kans. Kiva!"

Huh, onneksi en oikeasti tiedä, mitä pihan porukka ajattelee. Joukosta muuten puuttui vielä kani, toinen koira, kissa ja iso joukko muita lampaita ja kanoja, jotka eivät ole varsinaisia linssiluteita. 

Nyt, kun olen virkavapaalla, minulta kysytään usein, kuinka saan päiväni kulumaan. Se ei ole ongelma, lähinnä mietin, miten saan päiväni riittämään. Mutta ainakin elän täyttä elämää, juuri tässä ja nyt.

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Farmari-tunnelmia

Sillä välin, kun Tuulilaakson maatiaiskanat patsastelivat siipikarjaosastolla, seisoi emäntä Etelä-Pohjanmaan lammaskerhon pöydän ääressä. Kerhon pöytä oli mukavan runsaan näköinen, päivystäjiä riitti, samoin asiakkaita.


Muiden lammastuotteiden keskellä ammuivat Tuulilaakson huovutetut lehmät...


ja pönöttivät kasvivärjätyt rygja-langat.


Nenän huovutustyöpaja herätti paitsi kiinnostusta, myös hilpeyttä.


"Jos vanha nenä kyllästyttää, täällä voi tehdä uuden, värikkäämmän!"


Ja monenvärisiä neniä marmorikuulan ympärille huovuttaen pajassa syntyikin.


Osaston vieressä oli aitaus, jossa järjestettiin mm. kerinnän sm-kilpailut. Pikavauhtia villoistaan päässeet pässit nauttivat elämästään kisan jälkeen. Osa kotieläinosastoista oli suorastaan idyllisessä ympäristössä.


Ja lokoisat oltavat oli myös varsinaisissa näyttelykarsinoissa. Jatkuvasta ihmisvilinästä huolimatta eläimet osasivat myös rentoutua.

Kaikkiaan Seinäjoen Farmari-näyttely oli elämys myös minulle. Tutustuin moniin lammasihmisiin, sain kutsuja markkinoille, keskustelin kasvivärjäyksen ja huovutuksen saloista, näin monia upeita eläimiä ja tietenkin sain myös kaikki rahani pikavauhtia tuhlattua,

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Maatalousnäyttelyyn

Tuulilaakson Jose-kukko matkusti tänään suureen kaupunkiin. Jottei tulisi vaimoväkeä vallan ikävä, hänellä oli mukana kaksi frouvaa, yksi kumpaankin kainaloon.


Loppuviikon herra viettää varsin tilavassa hotellissa aivan Seinäjoen keskustassa. Huoneen varusteisiin kuuluu paitsi hieno näköala, niin myös munintapesä, orsi kuin kylpyvatikin. Seurastakaan ei ole pulaa, mutta onneksi toiset kukot eivät ihan verkkoseinän takana asusta - säilyy naapurisopu.


Tämän kaupunkimatkan tarkoituksena on tärkeä edustustehtävä. Tuulilaakson pikku parvi saa edustaa maatiaisia kanakantoja Farmari-maatalousnäyttelyssä kaikkien rotukanojen ja hybridien keskellä.

Tervetuloa moikkaamaan Josea siipikarjaosastolle!

lauantai 22. kesäkuuta 2013

Mittumaari

Yöttömän yön ja lemmentaikojen juhlaa vietetään Tuulilaaksossa levollisesti.



Lampaiden laitumelta on ruoho loppu ja evääksi kannetaan heinää ja väkirehua. Alakuvassa äiti ja poika viettävät viimeisiä hetkiä yhdessä. Isoksi kasvaneet pojat täytyy vieroittaa äideistään, ettei pääse syntymään vahinkokaritsoja.


Poikamiesporukassa pässit eivät pääse laihtumaan. Pässitarhaan heinät niitetään pihasta ja pientareilta sepän takomalla viikatteella.



Kanalan kakarat ovat kasvaneet kovasti ja näyttävät kieltämättä vähemmän viehättäviltä kuin pikku tipuina. Jotta söpöily ja kanaelo jatkuisi, näyttää kaksi uutta kanaa mätkähtäneen pesään hautomaan.




Tänä vuonna alkukesän kukkaloisto oli ja meni jo. Onneksi sentään hiirenvirna, päivänlilja ja päivänkakkara ilahduttivat vielä juhannuksenakin. Hiirenvirnan kukinnossa näyttää piilottelevan pikku ötökkä. Voisiko se olla heinäsirkan lapsi?

Ihanaista keskikesän juhlaa jokaiselle!