Rukkien kokoontumisajot

Tuulilaaksoon saapui tänään vieraaksi rukkeja, muutama värttinä ja karstat. Ne tutustuivat nopeasti talon omaan rukkiin, värttinään sekä karstoihin ja eipä aikaakaan, kun tuvassa karstattiin, rukitettiin ja värttinöitiin niin että pulina kuului.
Vakavasti puhuen tuli myös tupa täyteen ihania naisia, jotka olivat kiinnostuneita siitä, miten muorit menneinä aikoina taikoivat villakasasta lämpimät töppöset ja rasat. Kärsivällisenä opettajana toimi Sini, lampuri, artesaani ja itseoppinut kehrääjä.

Vaikka töppösten teko oikeasti alkaakin siitä, että ostetaan lammas, oikaisen vähän ja kerron, että alussa on kasa Venus-lampaalta leikattua villaa. Sen kuidut täytyy saada suoraksi ja erilleen toisistaan, joten ensin karstataan.

Karstaus onnistui hienosti kaikenikäisiltä osanottajilta.

Kehrääminen värttinällä olikin sitten hiukan haastavampaa. Ope näyttää, kuinka homman pitäisi toimia.

Kanakko yritti ja yritti ja oli lopulta sitä mieltä, että värttinällä ei kuulu lainkaan tehdä lankaa vaan pistää sormeen. On myös mahdollista, että Kanakon värttinässä oli jokin mystinen valuvika ja sillä pystyy tekemään pelkästään katkeilevaa lumppulankaa.

Rukki sen sijaan on paljon miellyttävämpi langantekolaite. Sen ääressä saa istua ihan rauhassa. Tosin jostain syystä myös Kanakon rukilla tulee klumppuista lankaa,  lienee jokin valmistusvika siinäkin?

Kertaamiseen eli yksisäikeisen langan tuplaamiseen ei yhden päivän työpajassa ollut aikaa, mutta jahka on kaksi puolaa täynnä, täytyy kutsua Sini uudelleen kylään. Ensin rukkiin tosin täytyisi hankkia muutama puola lisää.

Ihan täydellisesti ei siis yhden päivän opettelun jälkeen vielä suju langan tekeminen, mutta hauskaa oli hyvässä seurassa eikä joulunajan herkuttelu näemmä päättynyt vieläkään.

Lämmin kiitos kaikille kehräyskutsuille osallistuneille! Viimeistään ensi kesänä värjätään lankoja kasviväreillä samalla valioporukalla!