Tervetuloa!

Klikkasit juuri itsesi kirjoittaja, kirjastonhoitaja Mervi Heikkilän blogiin, jossa kerrotaan elämästä eri rotuisten lampaiden ja maatiaiskanojen kanssa sekä vaihtelevasti muistakin tärkeitä asioista, kuten huovutuksesta ja lankojen kasvivärjäyksestä.



sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Ei tullut tossuja



Kanakolla on pahviloorassa isoja, ihania erivärisiä tukkoja karstattua lampaanvillaa. Siellä ne köllivät ja odottavat kärsivällisesti, että tulisi joku ja huovuttaisi. Levyhuovuttaminen ja pienten pallojen tekeminen on Kanakolle tuttua, joten samoilla opeillahan sitä huovuttaa melkein mitä vaan. Kuten vaikkapa tossut!

Kanakko kotiutui eilen illansuussa Tie hyvinvointiin -messuilta. Siellä oli kuultu erilaisia kirjailijavieraita, juteltu kirjastoasioista messuvieraiden kanssa ja höpisty jotain myös omasta kirjoittamisesta. Mukavat messut oli. Mutta siinä illansuussa, hiukan väsyneenä jo, Kanakko ajatteli vihdoin huovuttaa ne tossut, joita oli koko viikon ajatellut. Sellaiset villaiset, lämpimät, joihin voisi kirjoa punaisella langalla kuvioita ja ommella nahkapohjat.

Hyviä ohjeitahan löytyy käsityöblogeista. Ei kun huovuttamaan.

Alku sujuikin hyvin. Vesi oli kuumaa ja mäntysuopa tuoksui. Kanakko puristeli ja jynssäsi, hieroi ja vanutti, hakkasi ja virutti, nutuutti ja hankasi. Lopputulos oli yksi kappale jättiläisen tossua ja toinen muotopuoli reikäinen. Röllin tossut totesi pikku-Kanakko.


Kanakko nukkui yön yli eikä lannistunut. Viime aikoina hän on kirjoittanut lyhyitä, puolentoista liuskan satuja  mahdollista vuodenaikojen kierrosta kertovaa kokoelmaa varten. Kirjaston satutuokiot ovat erinomainen tilanne testata satuja aidolla yleisöllä. Ja kun ei millään ehdi kuvittaa kaikkia, on helpompi ottaa käsinuket avuksi ja heittäytyä pöytäteatterin pyörteisiin. Kanakon kokemuksen mukaan sekä pojat että tytöt rakastavat käsinukeilla elävöitettyjä kertomuksia. Ja pöytäteatteria jaksaa isompikin lapsiporukka rauhassa seurata, kunhan vain kaikki näkevät nuket ja tapahtumat tarpeeksi hyvin.

Tähän saakka Kanakko on käyttänyt pääosin kirjaston omia tai ihan omia, kaupasta ostettuja käsinukkeja. Mutta persoonallisempia saisi itse tekemällä. Niitähän voi värkätä vaikka epäonnistuneista käsitöistä!


Niin sai onneton, reikäinen tossu uuden elämän helmipöllönä. Nokka kaipaa vielä ehostusta ja nimen saavat seuraavat satutuntilaiset keksiä.

Jättiläisen tossun kohtalo on muuttua nälkäiseksi rusakoksi. Mutta siitä lisää joskus toiste.

2 kommenttia:

  1. Kiitos! Ainakin pöllö on pirteämmän näköinen kuin onnettomat tossut. :-)

    VastaaPoista