Tervetuloa!

Klikkasit juuri itsesi kirjoittaja, kirjastonhoitaja Mervi Heikkilän blogiin, jossa kerrotaan elämästä eri rotuisten lampaiden ja maatiaiskanojen kanssa sekä vaihtelevasti muistakin tärkeitä asioista, kuten huovutuksesta ja lankojen kasvivärjäyksestä.



sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Juksausta ja Noitatarinoita



Kanakko juksasi kanaa. Vai olisiko käynyt niin, että kana juksasi Kanakkoa?

Ninotska-maatiainen oli sitkeästi maannut pesässä jo tolkuttoman pitkän ajan. Kanakko oli laittanut sille kokeeksi alle yhden kalkkunanmunan. Mitään ei kuitenkaan näyttänyt tapahtuvan, joten Kanakko fiksuksti päätteli kalkkunapariskunta Murun ja Kuikan suhteen olevan edelleen lähinnä kaveripohjalla.

Kanakkoa tietenkin säälitti pitkä, turha haudonta ja kun hautomakoneesta pyllähtäneet tiput olivat lähdössä uuteen kotiin, Kanakko päätti, että Ninotska saa adoptoida pari kukkopoikaa huollettavakseen. Täytyyhän pitkä pesässä makaaminen jollain tavalla palkita!

Kanoilla ja tipuilla vaistotoiminta on vahvaa. Vaikka hautomakonepoikaset olivat reilun viikon aivan tyytyväisen oloisina asustaneet lämpölampun alla keskenään, ne heti äitikanan nähdessään osasivat käyttäytyä oikein ja tunkivat itsensä sen lämpimään höyhenistöön. Yhteinen kielikin näytti löytyvän. Kanakko oli siis tyytyväinen adoptioprosessiin ja päätti poistaa Ninotskan alta turhakkeeksi osoittautuneen kalkkunanmunan. Mutta mitä ihmettä! Kanan alla olikin kalkkunanmunan lisäksi äskettäin kuoriutunut kanatipu. Joku kananen oli salaa muninut Ninotskan pesään ja nytpä rouvalla on huollettavanaan kolme tipua, kaksi isompaa ja yksi pienempi. Sulassa sovussa perhe nyt elelee entisessä kaninhäkissä, suojassa isoilta kukoilta ja tuikeilta kanatädeiltä.

Kevätvilliintyneessä kanalassa hautomakuume on myös tarttunut ja vanha, punaruskea Nuunu-rouva on vuorostaan pläsähtänyt pahnoille vakavassa hautomistarkoituksessa. Saapas nähdä, millaisia piiperöisiä kolmen viikon päästä maailmaan putkahtaa.


Tänään maailmaan putkahti myös jotain muuta. Kanakon uusin äänikirja Myöpelinmäellä. Tarinoita noitien salaiselta suojelualueelta ilmestyi sopivasti ennen pääsiäistä. Äänikirja on tarkoitettu ehkä vähän isommalle kuulijakunnalle kuin Satupiiri-äänikirja. Kanakolla oli ajatus, että Myöpelinmäellä voisi olla peräti koko perheen yhteinen äänikirja, jota jaksaisivat esimerkiksi automatkoilla kuunnella sekä etu- että takapenkkiläiset. Ääninäytteen voi kuunnella kustantajan sivulta: Noitatarinoita

Kanakolla on muutama äänikirja myynnissä myös kotona, mutta eiköhän äänikirjaa saa kohta myös kirjakaupoista ja kirjastoista. Myöpelinmäellä on kirjoitettu pelkästään äänikirjaksi, paperikirja ei ole lainkaan suunnitelmissa.

2 kommenttia: