Kevään karitsoinnit ovat ohi ja tuloksena hektisistä viikoista on yhdeksäntoista pikku päkää. Kaikilla ei vielä ole nimiäkään, mutta ennen pitkää lampaat varmasti löytävät nimensä tai nimet lampaansa, miten vaan.
Kun lampolan oven avaa, puolitoistaviikkoiset isot lapset pyrkivät pihalle. Kuvan kaksi ruskeaa rohkalikkoa ovat kovasti sairastelleen mutta onneksi toipuneen Alma-rouvan poikia ja valkoinen on tyttö. Hänellä on jo nimi. Hän on Hammaspeikko.
Hammaspeikon nimi on ikävän sattuman tulosta. Hän oli niin lujasti äitinsä mahassa solmussa, että eläinlääkärin vetäessä häntä maailmaan leuka murtui. Leuka on toki paikattu ja muuten kunnossa jo, mutta työntyy vähän eteenpäin ja hampaat sojottavat varsin epätyttömäisesti suusta. Toipunut Alma imettää poikiaan reippaasti, mutta Hammaspeikko saa lisämaitoa tuttipullosta.
Ensikertalainen Esikko-uuhi teki kaksi kaunista muksua. Toinen on täysin yönmusta, toisen päähän on jostain maalisangosta läikähtänyt valkoisia roiskeita. Roiskeinen on tyttö ja vielä vailla nimeä. Alakuvassa hän poseeraa Dina-ensikon pojan kanssa. Molemmilla Dinan lapsilla on samantyyppinen huvittava väritys kasvoissaan.
Myös ensikkouuhi Pandan lapset, poika ja tyttö, ovat hauskan värisiä. Pikkuisilla on kirjava pää ja valkoiset sukat.
Rygja-uuhien jälkikasvu on tänä vuonna valkoista ja vantterampaa kuin suomenlampaiden. Myös korvat ja häntä ovat pitemmät. Rygjat myös näyttävät pitävän harvalukuisempaa jälkikasvuaan tarkemmin silmällä kuin osa huolettomista suomenlammasmammoista. Tereza työnsi päänsä väliin kun kuvaaja selvästi lähenteli sen poikaa liikaa.
Toki äitiys on myös rygjien mielestä joskus tosi rankkaa.
- Äiti! Sun korvat on ihan likaiset!
Poika on yleensä Elle-Riikan mielestä oikea kultakimpale, mutta ei kuitenkaan ihan aina...
Toki myös varsinkin nuoret suomenlammasäidit, kuten kuvassa Dina, ovat hyvin herkkiä. Jos kakara katoaa näköpiiristä, kaikuu lampolassa välittömästi huolestunut mää.
Tuulilaakson kevääseen kuuluu myös sellaista, että emäntä sai elämänsä ensimmäisen kirjoittamisapurahan. Seuraavat puoli vuotta kuluvat kotitietokoneen ääressä lastenkirjallisuutta kirjoittaen - ja tietenkin vähän myös lampolassa, kanalassa ja kasvimaalla.
Ensimmäiseksi: IHANIA lammasvauvoja♥♥♥ Ja toiseksi; oletko saanut nukkua viime aikoina ollenkaan, kun on pitänyt toimia kätilönä yötä päivää (vai tartteeko siinä olla seurailemassa)?
VastaaPoistaJa jos on noin paljon lampaita, siitä seuraa Paaaljon ihania lankoja:) Ja onko lampailla siniset silmät? Ja onnea vielä kerran apurahasta, olet sen niin ansainnut!!
Kiitos! Minustakin nämä pikku kakarat ovat maailman kauneimpia. :-) Varsinkin nyt tuntuu siltä, kun saa taas nukkua yöllä. Kyllä muutamanakin yönä tuli lampsittua lampolaan aamuyöstä, joko syöttämään karitsoita tai vahtimaan karitsoivia uuhia. Siitä huolimatta osa onnistui karitsoimaan ihan salaa ja ilman apua, ehkä hyvä niin.
VastaaPoistaMä olen juur pessyt täällä edellisen erän lankoja ja nyt niitä roikkuu joka paikassa kuivumassa. Ihan hyvin voin 30 asteen villapesulla pestä vyyhdet (pussilakanan sisällä). Ja nyt päässä tietenkin vilisee kaikenlsisia suunnitelmia, mutta osan langoista laitan myyntiin. Täytyy tehdä tänne blogiin joku myytävänä-sivusto. Varsinkin ruskeat langat on mun mielestä todella kauniita...