Istutuspuuhissa

Aika sateinen ja kolea päivä on ollut, mutta sitkeästi olen pitänyt itseni erossa lämpimästä kotiliedestä. Viime viikolla tuli postissa paketteja. Hienosti pakattuina saapuivat uuteen kotiinsa niin päärynäpuu Pepi, Maurin makeat vadelmantaimet kuin kuusi kappaletta tomaatintaimiakin. Tänään löysin paikan Pepille ja hän sai juurelleen koko talven kanalassa muhinutta turvepehkua. Kalkittuna tietysti.
Myös vadelmat löysivät paikkansa, kun olin ensin pöristellyt edes takaisin bensankatkuisen puutarhajyrsimen kanssa. Tosin vadelmien elo uudessa kodissa uhkasi jäädä lyhyeksi, sillä kukot olivat vakaasti sitä mieltä, että nyt emäntä laittaa puskat väärään paikkaan. Onneksi sain pelastettua taimet heittämällä rusakonsuojiksi askaroituja verkkoja niiden päälle. Haketta hain juurelle, jotta rikkakasvit pysyisivät poissa, mutta tämän taistelun tiedän jo ennalta häviäväni.
Tomaattien kanssa ei ole helppoa. Krantut kasvit vaatisivat ympärilleen klasia ja lämpöä, mutta syksyllä ostamani kasvihuone on fiasko. Vaikka kokonaisen päivän ahkeroimme sen kanssa, se ei suostunut koottavaksi ja lakeuden tylyt tuulet ovat tehneet selvää aloitetustakin rakennelmasta. Koko hökötys on syytä purkaa pois ja palata kasvihuoneunelmien pariin paremmalla ajalla. Seuraavassa elämässä ehkä tai sitä seuraavassa.
Taimille on kuitenkin keksittävä joku paikka. Kanalan seinustalla on sopivan lämmin paikka. Tipulaksi ostettu suorakaiteen muotoinen laastipalju on hyvä istutusastia ja kenties huono-onnisen kasvihuoneen kennolevyt vähän lämmittävät taimia. Mutta ei vielä. Toistaiseksi taimet olla möllöttävät keittiön ikkunalla sulassa sovussa paprikoiden ja lempikasvini muratin kanssa.
Mutta ei päivää ettei perunaa. Nimittäin innostuin puutarhajyrsimään niin tehokkaasti, että oli ihan pakko laittaa vielä yksi vako perunaa. Puutarhakaupasta olivat mukulat loppuneet, joten kaupan matildat saivat luvan kelvata. Taannoisesta lintuvahingosta viisastuneena uusi vako sai välittömästä peitteekseen harsoa. Toivottavasti kukaan ei keksi kaivaa mukuloita maan pinnalle harson alta.
Tällaisina kiihkeinä istutuspäivinä ei paljon ehdi tietokoneen ääressä istua. Minä ja kirjoittajatoverini saimme novellikokoelmastamme kuitenkin tänään palautteen, jonka mukaan siitä ehkä tulisikin romaaneja. Hiukan haastavampi juttu. Toivottavasti uusi rakenne itää nopsaan päissämme kuin perunat harson alla ja päädymme rehevään ja makoisaan lopputulokseen ennen kuin kesä on lopussa. Toivottavasti.