Päivänä muutama Kanakko kuvitteli, että haluaisi ja ehtisi tehdä elämässään jotain muutakin koolla alkavaa kuin kirjoittamista, kananhoitoa ja kirjastotyötä. Erityisesti Kanakko alkoi haaveilla kustantamisesta. Hän kuvitteli, että kustantajan elämä on villiä, vapaata ja mielenkiintoista. Että kustantaja saa tehdä luovaa työtä taiteilijoiden ja kirjailijoiden kanssa ja päättää itse milloin herää ja milloin lähtee kesken työpäivän lenkille tai syöttämään tipusia.
Onneksi Kanakko kerrankin toimi vastoin pikaista luontoaan ja hillitti ittensä. Sen sijaan, että olisi siitä paikasta rynnännyt perustamaan kustantamoa, Kanakko päätti ottaa asioista selvää. Hän kyseli tutulta kustantamon toimitusjohtajalta lukuvinkkejä. Hän järjesti itsensä parin illan kurssille, jossa innostunut nuori runoilija kertoili pienten (aikuisten)runokustantamojen pyyteettömästä, taiteellisesti korkeatasoisesta työstä. Lisäksi Kanakko vielä tarjoutui tekemään Onnimanni-lehteen artikkelin pienistä kustantajista. Asia onkin yleisesti kiinnostava, sillä pienet kustantamot ovat viime aikoina sekä lisääntyneet että päässeet kirjallisuuspalkintojen ehdokaslistoille, vaikka kirjamyynti kokonaisuudessaan on laskenut ja kilpailu alalla on kovaa.
Mutta kuinka kävi Kanakon, kun hän näin innokkaasti otti asioista selvää? Kesken nuoren runoilijan innostuneen luennon hän alkoi ihmetellä, miksei ollut syöttämässä tipujaan tai viettämässä kotona tyttöjen leffailtaa. Hänelle muistui mieleen, miten surkea hän on myymään mitään ja miten mukavaa kirjastotyö oikeasti onkaan, työkavereista nyt puhumattakaan.
Ei, Kanakko ei lakkaa haaveilemasta, mutta juuri nyt Kanakko keskittyy siihen, mikä on tässä hetkessä tärkeää. Kanakko ei hätäile eikä hosu, ei ajattele, että pitää olla vaihtoehdot bee ja cee, ei pakkomielteisesti halua koko ajan jotain muuta ja jotain enemmän. Kanakosta tulee parempi ihminen. Näin yleviä ajatuksia Kanakko kirjoitti luennolla muistikirjaansa ja yrittää nyt kovasti kasvaa niiden tasalle. Tai ainakin kasvaa edes vähän.
Artikkeli pienistä kustantajista muuten ilmestyy todennäköisesti seuraavassa Onnimannissa. Siitä tuli lopulta aika mielenkiintoinen. Ja tämänhetkinen tipuluku on 15, kanaluku 10, kukkoluku 6 ja nuorikkoluku 6. Hautomakoneessa on 21 munaa, mutta kone reistailee, joten lukumääriin ei ehkä tule lisäystä lähiaikoina.
Voisithan perustaa kustantamon ja koettaa pyörittää sitä ohessa? Sen kaiken ohessa, mitä nykyään teet. (Kyllä vuorokaudessa on kuitenkin ainakin se 27 tuntia, vai mitä?)
VastaaPoistaItse poden aika ajoin tai joka päivä muutoshaluja suuntaan jos mihin. Ja johonkin niistä suunnista aina silloin tällöin käännynkin. Nimimerkillä tuuliviiri (ei vaiskaan, kyllä suunta on ollut jo pitkään sama, mutta välillä viiri ikään kuin tipahtaa paikaltaan ja kuluu aikaa ennen kuin sen joku nostaa taas ylös)
Tunnistan tuon viirin tippumisen. Yleensä se onneksi nousee takaisin jonkin onnekkaan sattuman tai minkä lienee kuun kierron vaikutuksen ansiosta.
VastaaPoistaTaitaa olla niin, että jos jotain tähän ikään mennessä on oppinut, niin juuri sen, että vuorokauteen sisältyy korkeintaan 25 tuntia. En millään enää viitsi suunnitella elämääni sen mukaan, että niitä olisi enemmän. Tai tänään ainakaan, sitähän ei tiedä, mitä huomenna keksin...