Sadepäivä

Tuulilaaksossa sataa. Onneksi kanakko sai vihjeen asiasta etukäteen ja kantoi pestyt, melkein kuivat matot sisälle. Terassilla kuivumassa olleet vaatteet tosin ovat terassilla edelleen - mutta ne ovatkin tällä kertaa taloudessa asuvan miespuolisen kaksijalkaisen vastuulla.
Pihassa tepastelevat kukot ovat kutistuneet ja kurjistuneet. Mahtavat pyrstöt lerpattavat apeina, märän höyhenpuvun alla värjöttelee surkeita rääpäleitä. Ovi kuivaan tarhaan on auki ja käynti vapaa, mutta periksi ei anneta; tarhoissa on niin vastustamattoman koreita kanoja, että itseään kunnioittava kukko kyttää tarhan äärellä, satoi tai paistoi.
Syreenien kukinta on tänä vuonna ollut upea ja nopea. Nyt nurmikko lainehtii haalistuneista kukista, jotka sade on tiputtanut alas. Myöskään rodojen makeanväriset kukat eivät kauaa kestä.
Sadepäivänä kanakko hoitaa eläimensä nopeasti. Vedet, perusrehut, salaattipuoli ja lyhyet terveisten vaihdot siivekkäiden kanssa, siinäpä se. Erikoisherkkuja ei tänään tarjottu, sillä leivät ovat loppuneet. Veteen liotettu leipämössö kohtuullisina annoksina on meidän kanojemme herkkua. Kukkopojat nappaavat makupalat yleensä ahnaasti kädestä ja myös kanakon sormet ovat monesti joutua parempiin suihin.
Sadepäivinä kanakolla on hyvin aikaa istua tietokoneella. Paitsi Facebookissa roikkumista, voi harrastaa esimerkiksi käsikirjoituksen tulostamista. Onneksi tämänkertainen tuotoksemme on vain 58 liuskaa pitkä, mutta on siinäkin jonkun verran tekemistä. Ensin pitää löytää Open Officen kirjoitusohjelmasta sivunumerot lisäävä toiminto. Kokeilemalla se löytyy. Sitten täytyykin ottaa kansilehti erikseen, ettei siihen tulostu sivunumeroa. Saatteen fonttikokoa täytyy viilailla, että se mahtuu yhdelle A4:lle ja se pitäisi osata allekirjoittaakin tyylikkäästi - taiteellisesti, muttei liian taiteellisesti.
Kun kokonaisuus on vihdoin tulostettavissa, se on tehtävä osissa. Printterini paperilaatikko on kranttua lajia, enkä uskalla tulostaa kuin korkeintaan kymmenen liuskaa kerralla. Mutta ahkeran raksutuksen kera, liuska liuskalta kone pukkaa kuolematonta tekstiämme sisuksistaan. On aika pakata se kirjekuoreen, raapustaa kustantamon nimi päälle ja odottaa - sekä alkaa kirjoittaa itseään ihan toisiin maailmoihin, joissa tutustuu aivan uusiin ja jännittäviin tyyppeihin.