Tervetuloa!

Klikkasit juuri itsesi kirjoittaja, kirjastonhoitaja Mervi Heikkilän blogiin, jossa kerrotaan elämästä eri rotuisten lampaiden ja maatiaiskanojen kanssa sekä vaihtelevasti muistakin tärkeitä asioista, kuten huovutuksesta ja lankojen kasvivärjäyksestä.



sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Keskellä kesää

Milla-koira odottelee, että emäntä saa hassut kuvauspuuhansa lopetettua ja hakee sisälle. Venäjänajokoira Milla viettää päivät ulkotarhassa tarkkaillen pihan elämää. Illat ja yöt se asustaa sisällä. Millan luonteen voi tyhjentävästi kuvata kahdella termillä: ahneus ja hellyydenkipeys.
Käsittämätöntä, että olen saanut jonkin sisäkukan kukkimaan. Taimi on lähtöisin Kanamummon taianomaisista näpeistä, siinä varmaan syy.
Maija keräsi juhannuskimpun. Hän on myös maalannut kukkavaasit.
Tämän kukan nimen unohdan ihan aina. Mutta pidän näiden pienten kukkien taivaansinestä.
Keltainen kurjenmiekka rehottaa. Tämä on helppo ja konstailematon kasvi, ei tarvitse paljon hoitoa ja kukotkin jättävät kasvin rauhaan. Juuri tällaisista pidän.
Pihamaata juhannusaattoiltana. Kukot ja kalkkunat eivät malta mennä nukkumaan ja kanakkokin haahuilee pitkin pihaa kameran kanssa.

2 kommenttia:

  1. ihanaa juhannustunnelmaa! Kotiutuivat kanaset meillekin; nyt on 3pv tullut 3munaa päivässä->taputtaa innoissaan!

    VastaaPoista
  2. Hieno homma! Neljältä maatiaiselta kolme munaa päivässä on jo ihan hyvä suoritus. Meilläkin joku tyrnäväläisnuorikoista on alkanut munimaan ja jännittyneenä odotan, milloin kaikki kuusi nuorikkoa alkavat pyöräytellä munia.

    VastaaPoista