Maaliskuun aurinko porottaa täydeltä terältä, pikkuvarpuset sirkuttavat iloisina syreenipensaissa ja kissallamme Kalma-Almallakin näyttää olevan kevättä tassuissaan - mutta tipuja ei vain näy!
Pahat aavistukset täyttivät aamulla mieleni hiljaisessa kanalassa ja menin taas käpälöimään kanan mahan alustaa. Pelkkiä munia siellä oli edelleen. Otin yhden käteen ja kuuntelin. Ei kuulunut mitään. Selvä juttu, ajattelin, ei tule Nellille tipuja tästä haudonnasta. Kolme viikkoa hän on urheasti maannut pesässä, mutta hukkaan meni kaikki vaiva.
Onneksi tartuin toiseenkin munaan varovasti ja kuuntelin. Siellä piipitti! Viileä sää näyttää pitkittäneen haudonta-aikaa, mutta kyllä Nelli vielä palkitaan. Viimeistään huomenna on varmasti tipuja maailmassa.
Aamuisin meillä muuten nykyään kaikuu pihassa kummallinen tröt tröö -ääni. Ei, meille ei ole muuttanut riikinkukkoja, eikä mikään harvinainen lintulaji ole ilmaantunut lintulaudalle. Kukonpojat ne vain eivät ole vielä ihan kukkokiekuu-mestareita. Paha äänenmurros ja innokas harjoittelu on yhdistelmä, joka tuottaa ilmoille mitä kummallisimpia töräyksiä. Onneksi isokukko sentään jo osaa laulunsa ainoan säkeen kunnolla.
Jännittävää! Olisi hauska joskus päästä mukaan seuraamaan. Meilläkin oli kanoja maatilallamme, kun olin pieni. Kanat olivat tosin vain munantuottajia, mutta tärkeitä eläimiä kaikki hyvä. Harmittaa, ettei noista ajoista ole mitään kuvamateriaalia tallella kuten ei muistakaan eläimistä (meillä oli myös lehmiä ja kuttuja) kissoja lukuunottamatta.
VastaaPoistaKuulostaa mukavalta lapsuudelta. Kutut ja lehmätkin olisivat ihania, mutta aika ei riitä kaikkeen kivaan.
VastaaPoistaVoit toki tulla meille kuvailemaan ja jännittämään kuoriutumista!
Jännittäminen palkittiin lopulta neljällä pirteällä tipulla, joita Nelli hoitaa tunnollisen kanaemon elkein. Kaksi tipuista on karvajalkaista kääpiö-kochin rotua ja kaksi pesunkestävää suomalaista maatiaiskanaa, alhon kantaa.
VastaaPoistaMuutaman päivän päästä pitäisi myös olohuoneen hautomakoneesta alkaa kuulumaan jotain.