Tänään vuodenvaihteessa syntyneet kukkopojat pääsivät uuteen kanalaan. Tai siis kukkolaan. Minun silmiini pojat ovat poikkeuksellisen komeita ilmajokisia maatiaisia. Kaikkien höyhenpeite kiiltelee jo tyylikkäästi ja erilaisten ruskeankirjavien lisäksi porukassa on yksi musta, jossa on vain hiukan valkoista. Tästä porukasta löytyy epäilemättä kanalamme uusi isäkukko, sillä pojat eivät ole rouville sukua lainkaan. Siirron myötä Nelli-kana sai haudontarauhan.
Tänään on nikkaroitu myös uusia munintapesiä. Kolmen ja kahden pesän rivitalot kelpaavat toivottavasti rouville, jotka ovat joskus hämmästyttävän nirsoja pesäasioissa. Täytyy vain toivoa, ettei aikataulun viivästyminen aiheuttanut pahaa verta. Nämä pesät luvattiin nimittäin jo naistenpäiväksi.
Kanastelun lisäksi kirjoittaminen on sujunut tänään mallikkaasti. Sain käytyä läpi ja korjattua käsikirjoituksen, jossa on kolme kertomusta. Tarinoita yhdistävät tapahtumapaikka ja samantyyliset hahmot. Lähetin käsiksen heti jo kustantajallekin. En paljasta enempää, toivottavasti kuulette seikkailuista Hepulinmäellä lisää vielä joskus.
Koska tänään asiat näyttävät luistavan, tartuin äsken innolla myös keskeneräiseen novelliin. Auringon porottaessa hangille yritän eläytyä juhannustunnelmaan. Tiesittekö muuten, että auringon on sanottu olevan pesässä sekä talvipäivän seisauksen tienoilla että juhannuksena? Ja että Pohjanmaalla on joulukuusen lisäksi ollut juhannuskuusi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti