Voi veljet! Tänään se tuli. Se oli ruskea, vaatimaton paketti, joka piilotti sisäänsä kasan ihania, vihreitä Satupiiri-äänikirjoja. Kustantaja oli keksinyt hauskan idean kuvien ja levyjen suhteen. En paljasta sitä, näette jos saatte jostain levyn käsiinne. Kannen vihreä ei kyllä ole keväänvihreää. Päätin, että se on satumetsänvihreää. Kenties juuri sen metsän, jonne Lumia rakensi jatulintarhansa. Tai lettusmetsän! Tai ehkäpä se on juuri sitä vihreää, jota mummo on käyttänyt kirjotussa nenäliinassa ja joka päätyy sadepilven taskuun...
Vaikka tunne on yhtä hieno kun kirjojen tekijänkappaleiden kanssa, yksi asia on toisin. Nämä eivät tuoksu samalta kuin painotuore kirja. Mutta näitä mahtuu pieneen laatikkoon paljon enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti