Tänään sitä ei vielä ollut postilaatikossa. Odotan sellaista pientä postin lappusta, joka kertoisi, että voin noutaa paikallisesta Siwasta paketin. Tuo paketti sisältäisi äänikirjani tekijänkappaleet. Ehkä se tulee huomenna.
Sain viime vuonna ajatuksen äänikirjan tekemisestä. Halusin oppia alusta loppuun saakka, kuinka äänikirja oikein valmistuu. Pyysin mukaan kolme tuttua kirjailijaa: Jussi Matilaisen, Seija Gauffinin ja Tarja Leinosen. Ihme kyllä, jokainen innostui ajatuksestani tehdä yhteinen äänikirja lapsille.
Lähettelimme sähköposteja ja viestittelimme naamakirjassa. Kommentoimme toistemme tekstejä ja kannustimme kirjoittamaan. Minä väsäsin apuraha-anomuksen, mutta en postittanut sitä. Kyselin studiovuokrista, mutta en varannut studiota. Sitten joku meistä onneksi muisti, ettei markkinointi ole kirjoittajien vahvimpia puolia. Päätimme huvin vuoksi kysyä parilta pieneltä äänikirjakustantajalta, josko he olisivat kertomuskokoelmastamme kiinnostuneita. Ja olivathan he.
Joulukuussa vietin yhden päivän lomastani tyttäreni kanssa Vehmaalla. Studio oli tarkoituksella pelkistetty. Paljon mikrofoneja, tuoli, pöytä, minä ja teksti. Yritin kovasti olla sortumatta helmasyntiini, hätäilyyn. Hidastin, pidin taukoja, muunsin ääntäni, yritin eläytyä. Kun paniikki uhkasi, henkäisin syvään ja ajattelin lukevani tyttärelle iltasatua. Lopulta kaikki seitsemän satua olivat purkissa ja vuorossa oli otsikoiden lukeminen. Kunniatehtävän sai tyttäreni.
Nyt se tuntuu kaukaiselta. Nyt odotellaan postia. Kohta on aika hiukan juhlia. Kohta on aika kuulla kuulijoiden palautetta. Monikohan kysyy, saako tätä kirjana? Monikohan moittii lukijaa liiasta paatoksesta? Monikohan nukahtaa äänikirjan ääreen? Jännittää!
Kohta on muuten pääsiäinen ja hautomakoneessani on oikeita yllätysmunia. Ystäväni on kerännyt ne kanalastaan, jossa on ainakin viittä eri rotua kanoja. Vielä ei voi tietää, minkä näköisiä piiperöitä koneesta putkahtaa. Lisää jännitystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti