Kesäyössä, osa 2

Ennen nukkumaanmenoa katselin ulos tyttären huoneen ikkunasta. Kesäyö, niin kaunis ja levollinen. Ruohonleikkuri nukkuu. Pihatakka nukkuu. Kukaan ei keinu. Kukot nukkuvat. Kalkkunat nukkuvat...

Hetkinen! Mikä valkoinen nököttää kukkojen tarhan päällä?

Eräs ilmojen valtias, neiti kalkkuna, oli koetellut siipiensä kantavuutta ja päätynyt kukkotarhan katolle. Minne seuraavaksi? Kanalan katolle? Talon katolle? Muut kalkut katselivat lajitoveriaan kateellisina - paitsi fiksuimmat, jotka tyytyivät kohtaloonsa ja nukkuivat. Minua moinen uhkarohkeus ja ilmojen sankaruus hiukan huolestutti. Entäs jos kalkkuna sotkeutuu kukkotarhan kattoverkkoon, eikä pääse enää ikinä takaisin maan kamaralle?

Oman makuuhuoneen ikkunasta sentään näkyi rauhoittava peltonäköala. Ohrapelto tuoksui jo väkevästi kuin elokuussa ja puiden vihreä oli murtunut sinisen sävyihin.
Aamulla selvisi, että neiti lentokalkkuna oli päässyt turvallisesti takaisin maan kamaralle korkealta yöpuustaan. Mutta mitähän ensi yönä tapahtuu?