Kärpästytön tarinassa orpo, 12-vuotias Musca Mye pakenee maalaiskylästä Mandelionin kaupunkiin yhdessä kiukkuisen hanhen ja ylipainoisen huijarin Eponymius Clentin kanssa. Teoksen fantasiamaailma on hiukan absurdi, mutta siinä on myös pelottavaa tuttuutta. Maassa ei ole hallitsijaa, vaan kolme vahvaa kiltaa pitää valtaa hyppysissään. On toki perustettu neuvosto, jonka pitäisi päättää, kuka todellinen hallitsija on. Päätöstä vain ei kuulu. Valtapelissä on mukana myös uskonto: On sallittua palvoa vanhoja jumalia, lemmittyjä, mutta ateismi ja fanaattinen uskonsuuntaus nimeltä linnustus on ankarasti kielletty, samoin kuin muut uskonnolliset suuntaukset ja ajatukset. Vallitsee myös sensuuri - vain kirjantekijäin killan leimalla varustetut kirjoitukset ovat sallittuja, muut ovat harhaoppisia. Uskonnollisen kiihkoilun, valtapelin ja suvaitsemattomuuden keskellä joku tietenkin perustaa laittoman kirjapainon...
Tässä mielipuolisessa maailmassa nuoren päähenkilön täytyy vain selviytyä. Onneksi hän on harvinaisen älykäs ja sanavalmis tyttö, joka rakastaa kirjallisuutta, seikkailuja ja lopulta löytää oman tiensä ja totuutensa ajattelemalla ihan itse.
Teoksen kieli on rikasta ja aistimusvoimaista. Populaarille fantasialle tyypillinen musta-valkoinen hyvä-paha -asetelma puuttuu täysin, mutta nokkelat juonenkäänteet pitävät lukijan pihdeissään, jahka hän pääsee sisälle teoksen maailmaan.
Päähenkilön nuoren iän ei kannata antaa hämätä. Kärpästyttö on erinomaisen maukas lukuateria kaikille noin 12 vuotta vanhemmille kirjallisuuden ystäville. Ja se on pelottavan ajankohtainenkin:
" Minä tyydyn olemaan vihattu ja verinen ja vähemmistössä. Sillä tässä sairastuneessa maailmassa on parempi uskoa johonkin liian kiihkeästi kuin olla uskomatta mihinkään." sanoo uskonkiihkoilija Muscalle, joka onneksi ei suostu moista valhetta uskomaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti